Matti Seistola (oik.) juttusilla ystävänsä Alex Salvinin kanssa Heinolan MM-endurossa viime kesänä.
Kuva
Marko Vihriä
Arpapelistä lisäjännitystä
Turkuhallissa kilpailtiin vuosituhansien vaihteen aikoihin neljä kertaa kansainvälistä supercrossia. Jääkiekkoareenalle rakennettu rata oli varsin lyhyt ja syheröinen verrattuna viime vuosien Lahden, Helsingin ja Tampereen supercrossratoihin.
Vuonna 1999 Seistola oli B125-luokan, eli nuorten luokan kuljettaja. Allaan hänellä oli Hondan 125-kuutioinen kaksitahtinen ja motocrossista irtosi nuorten SM-hopeaa. Syksyllä Turussa ajetussa supercrossissa Seistola oli kumpanakin päivänä piikkiluokan toinen, paras suomalainen. Voiton otti sittemmin supermoton MM-sarjassakin kilpaillut britti Matt Winstanley.
- Hienoa oli silloinkin, ja Turun kisat olivat aina sellaisia, joita oikein odotettiin, Seistola tunnelmoi.
- Johdin toisena päivänä muistaakseni toiseksi viimeiselle kierrokselle saakka. Winstanley oli kuitenkin kisan nopein kuski, ei siitä ollut epäselvyyttä. Palkintojenjaossa pääsin sitten kaatamaan ”shampanjaa” kisan kuuluttajana olleen Toni Halmeen päälle.
Seistola on ajanut tänä vuonna enduron puolella Heinolan MM-viikonlopun sekä Riihimäen SM-osakilpailut. Motocrossin parissa hän ei ole vielä kilpaillut, mutta treeniä on vedetty sen verran, että hän on valmis loppuviikon Tampere Supercrossiin.
Kaikki on muuttunut
Seistola kävi maanantaina auttamassa rataryhmää Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa sen verran, että entinen motocross- ja enduroammattilainen mittaili hyppyreitä ja mutkia kohdilleen. Pienet muutokset riittivät, lähinnä mutkiin, jotta vauhtia saa pidettyä paremmin yllä. On tärkeää, että hypyt menevät yli.
- Rataa rakentava porukka on todella kokenut ja osaava, joten enemmän se minun roolini oli testailla rataa. He tietävät jo etukäteen, mihin kohtaan kipataan minkäkin verran maata, jotta sitten riittää melkein pelkkä kasan muotoilu, Seistola muistuttaa.
Seistola pystyy vertailemaan Tampere Supercrossia yli 15 vuoden taakse Turun vastaavaan. Turussa tilaa radalle oli juuri hieman yli jääkiekkokaukalon verran. Lisäksi supercross oli erilaista kuin nykyään ja nelitahtiset pyörät olivat vasta tuloillaan.
- Kaikki on muuttunut siitä ajasta.
- Olihan se jääkiekkokaukalo liian pieni supercrossiin, minkä takia rata oli tiukka. Siellä oli yksi pidempi hyppyri, mutta muuten oli pieniä. Maa-aines taisi olla kivituhkaa, joka oli pehmeää. Rata kuluikin todella paljon.
Seistola kehuu Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen tilaa ja kilpailun toteuttavaa tahoa niin hyväksi, että Suomessa voidaan kunnialla ylpeillä ajettavan kansainväliset mitat täyttävää supercrossia.
- Radasta saa tehtyä vauhdikkaan ja näyttävän. Maa-aines on säilötty hyvin ja se on muutenkin sellaista, että siitä saa kovan. Näin ollen rata pysyy kunnossa.
- Mutta silti ja vielä kerran, vaikka Turussa touhu oli aivan erilaista aikanaan, oli siellä todella kivaa ja hienoa vetää.
Kisa kannustaa
Viime vuoteen ammattilaisuransa päättänyt Seistola ei lähde varsinaisesti järkiperäisin syin Tampere Supercrossiin, vaan hänen vain tekee mieli kilpailla. Selkeä tavoite puolestaan kannustaa harjoittelemaan. Tampeella on Seistolan mukaan luvassa hyvä rata ja hieno tapahtuma.
Sekä radalla että katsomossa on totuttu adrenaliinin virtaukseen ja motocross-huiput tuntuvatkin pärjäävän parhaiten paineen alla. Jos radalle ei siis pääse, adrenaliinia voi nostatella Suomiarvat-sivuilla saman jännityksen kokemiseksi netissä.
Seistola kilpailee nelipuolikkaalla Yamahallaan, vaikka testin perusteella myös vuosimallin 2017 pikkunelari olisi ollut maukas peli ajettavaksi.
- Ei kisalla ole minulle tuloksellisesti merkitystä. Tavoitteeni on nauttia, Seistola kertoo.
- Arvoin pitkään osallistumistani. Minulla on omat velvoitteeni kotona ja koulussa sekä siinä sivussa töissäkin. Sain kuitenkin sen verran ajoa alle, että uskallan lähteä kisaan.
SM-kuskit mukaan vain
Seistola on hieman harmissaan siitä, että suomalaiskuljettajilla ei ollut suurta intoa lähteä ajamaan Tampereelle. Jokainen saa tehdä omat valintansa, mutta kansainvälinen supercrosskilpailu vaatisi myös ainakin SM-sarjatason kuljettajien tuen. Onneksi paikalla on kuitenkin toimiva joukko suomalaisia, joiden ohessa ulkomaalaisten nimilista vaikuttaa lupaavalta.
- Osallistumistani pohtiessani mietin lähinnä sitä, olenko tarpeeksi hyvässä kunnossa, jotta ajaminen tuntuu turvalliselta ja luontevalta. Mutta yleisesti ajateltuna, ei se supercrossin ajaminen muutu yhtään paremmaksi, jos ei koskaan kokeile, Seistola painottaa.
- Suomessa on sisäratoja, missä voi treenata. Lisäksi Tampereella pääsi kokeilemaan rataa keskiviikkona. Rata ei ole yhtään vaarallinen eikä niin vaikea, etteivätkö SM-kuskit voisi siellä ajaa.
- Aina löytyy syitä, miksei ajaisi. Harvoin kuitenkin suomicrossia vedetään näin pienellä alueella ja niin ison yleisömäärän edessä. Uskoisin myös, että kisassa mukana olo on tärkeää kuskien sponsseille.
Edellisen kerran Seistola oli Tampere Supercrossin starttiviivalla viisi vuotta sitten, jolloin tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa. Tuolloin Seistolalla oli allaan Husqvarnan pikkunelari. Omien muistikuviensa mukaan Seistola ajoi perjantain finaalissa kolmantena, kunnes puolivälin paikkeilla kaatui "sarvien" yli. Kuljettaja sai itse hieman kipeää, mutta suurempi syy keskeytykseen löytyi vaurioituneesta pyörästä. Lauantaina Seistola ajoi neljänneksi.