Laaksonen mukaan Päitsille

Huhut kertovat, että olet lähdössä tänä vuonna Päitsille. Onko huhussa mitään perää?

Kyllä siinä perää on. Olen jo vuosia haaveillut, että lähden vielä ainakin kerran mukaan ja alkutalvesta sitten päätin, että se on nyt. Ei minulla tosin silloin ollut pyörääkään, mutta sekin kuvio on saatu kuntoon, niin uskalsin ilmoittautua. On tässä silti vielä paketti aika levällään, mutta kyllä minä sinne satavarmasti lähden.

Sinulla on melkoinen menestyssaldo Päitsiltä. Muistatko edes, montako kertaa olet ollut podiumilla. Vuosina 1999 ja 2002 ainakin voitit? 

Jos oikein muistan, niin on minulla Päitsiltä kuusi kakkossijaa ja kuusi kolmossijaa. Eiköhän 14 podiumpaikkaa ole aika lähellä totuutta.

Muistatko, montako kertaa olet Päitsille startannut?

Tämä taitaa olla järjestyksessään 27:s startti. Ensimmäisen kerran osallistuin vuonna 1984 ja sitten muutama kerta on jäänyt väliin. Edellisen Päitsin ajoin vuonna 2013. 26 starttia on siis takana.

Mikä saa sinut lähtemään jälleen kerran mukaan noinkin pitkän tauon jälkeen? 

Olen ajatellut, että joskus on ihan lähteä vain nauttimaan, eikä tarvitse koko ajan kytätä kelloa ja ajaa kuin tuli perseen alla. On myös mukava lähteä muistelemaan, miten kovaa se siihen aikaan oli kun ajoin voitosta. Haluan myös kunnioittaa näin Aholan Mikan muistoa ja saavutuksia. Ajoin hänen kanssaan monia vuosia kilpaa ja usein kun jäin toiseksi, niin Mika oli se, jolle hävisin. Minä haluan omistaa tämän kilpailun Mikalle. Hän ajoi kovaa kelillä kuin kelillä.

Millä pyörällä lähdet ja mihin luokkaan?

Ajan 350-kuutioisella nelitahtisella KTM:llä. Motopalvelu Niemitalo on tämän homman takana. Siitä suuri kiitos heille. Ilman heitä tämä ei olisi onnistunut. Ajattelin ensin A-luokkaa, mutta arvelin sitten, että B2 on oikeampi. Ajan sen minkä jaksan ja mikä hyvältä tuntuu.

Kuinka paljon olet harjoitellut Päitsiä varten?

Aivan liian vähän. Silloin kun ajoin kärkisijoista, niin treeni alkoi syyskuussa ja kesti koko syksyn ja talven. Nyt olen ajanut 125-kuutioisella ehkä kerran viikossa ja juossut sellaisia lenkkejä mitä nyt näillä polvilla juoksemaan pystyy. Alkutalvesta olen ajellut hiukan enemmän. Viimeiset kolme viikkoa olen yrittänyt ajaa joka päivä sellaisia lyhyitä lenkkejä, että saa kädet auki. Kaukana siitä ollaan, missä pitäisi, mutta luulen, että maali näkyy ja pitäähän sen näkyä.

Minkälaista keliä odotat?

Ei muuta väliä ole, kunhan olisi vain lämmintä. Nämä paleltuneet sormet eivät pidä kylmästä. Ei kelin nyt kuitenkaan ihan näin olisi tarvinnut mennä. Metsät ovat aika karussa kunnossa. Jossain on hiukan lunta ja sammaleen alla on jäätä. Kiveä ja kantoa on paljon, mutta sama se kuitenkin on kaikille. Ja äkkiähän se ehtii myös vielä muuttua, mutta jos keli pysyy plussalla ja lisäksi vielä sataa, niin märkä Päitsi on tulossa. Pääasia minulle kuitenkin on, että olisi lämmintä.

Voitosta et varmaankaan lähde ajamaan, mutta minkälaisin tavoittein lähdet kisaan?

Onhan minulla kaksikin tavoitetta. Ykköstavoite on se, että pääsen maaliin ja kakkostavoite on se, että en ole luokkani viimeinen. Voi olla, että tavoitteet eivät toteudu, mutta sen sitten näkee.

Kerrotko vielä lopuksi jonkun mieleen jääneen tapahtuman Päitsiltä.

Kyllä se on ensimmäinen Päitsini vuonna 1984. Keravalla tultiin sellaiseen lätäkköpaikkaan, jossa oli ainakin kymmenen eri jälkeä, mistä oli ajettu. Upotin siinä niin syvään ojaan, ettei edes satulaa näkynyt. Pyörä imaisi tietysti vettä, laulu loppui kerrasta ja edessä oli keskeytys. Yleisöä oli paljon ja joku kysyi, että miksi ihmeessä ajoit siihen, kun tuossa vieressä olisi ollut vain viisi senttiä vettä. Kolme katsojaa kantoi sitten pyörän ylös ojasta ja huoltoautoni tuli hakemaan minut ja pyörän. Päitsi otti silloin heti kerrasta luulot pois, mutta se opetti minulle todella paljon.