Yrjö Vesterinen ajaa jälleen

Teksti
Tommi Ahvala ja Yrjö Vesterinen. Tommi Ahvala ja Yrjö Vesterinen.
Kuva
T.K.Kivinen

Vesterinen on viihtynyt Englannissa jo ajouraltaan asti. Nyt hän asuu englantilaisen vaimonsa kanssa noin 70 000 asukkaan Rossendalessa Manchesterin pohjoispuolella. Omaa offroad-puolen maahantuontitukkuaan hän on pyörittänyt jo vuodesta 1984. Oma tuotemerkki on Apico, hyllystä löytyy noin 20 000 eri varaosaa ja asiakkaina on yli 500 englantilaista kauppiasta. Bisnes on pyörinyt hyvin.

Suomessa Vesterisen vankkana tukikohtana on Tenholan mökki Uudellamaalla. Siellä hän on juuri nytkin haastattelumme aikana rentoutumassa, takana on muutaman tunnin mittainen ajosessio hyvien ystävien kanssa. Ajaminen ei ole ollut miehelle mikään itsestäänselvyys pahojen selkävaivojen takia, totaalitaukoa tuli yli 20 vuotta.

– Kokeilin kaverin ehdotuksesta sellaista neopreenistä tukivyötä muutama vuosi sitten, eikä kipuja tuntunut. Innostuin ajamaan jopa kilpaa, sieltä se kipinä hiljalleen syttyi taas.

– Jahnin Lasse (entinen trialin Suomen mestari) ja Sjömanin Tom olivat täällä kurvailemassa, vedettiin jokunen tunti ja pirun hauskaa oli taas. Itse ajoin modernilla 250-kuutioisella Betalla, vaikka yleensä ajan mieluummin itse rakentamillani Bultacoilla, Vesterinen kertoo selvästi innostuneena.

– Itse asiassa nykyisin tulee lähdettyä kisoihinkin kerran kaksi kuukaudessa.

Viime vuonna ajoin sekä Skotlannissa että Mansaarella aika ison kaksipäiväisen kilpailun. Voittoja ei ole veteraanisarjassa tullut, mutta kovin kaukana kärjestä en ole ollut. Itse asiassa Mansaaren kilpailuissa minut valittiin ihmisten suureksi naurunaiheeksi kisan parhaaksi ensikertalaiseksi, nauraa kolminkertainen maailmanmestari.

Kilpailuvietti tallella

Kilpailuvietti tuntuu olevan Vesterisellä edelleen olemassa, uinuttuaan syvällä pinnan alla vuosikaudet. Voisi kuvitella, että vuosikymmenet kilpaa ajaneelle miehelle riittäisi ikämiespäivinä pelkkä ajaminen ilman numerolappua rinnassa.

– Syy kilpailemiseen on tismalleen sama, mikä se oli minulla jo aloittaessani nuorena poikana. Tämä on vaan niin älyttömän hauskaa hommaa. Trial-pyörän kanssa on niin kiva leikkiä metsässä ja kallioilla. Englannissa tykkään myös siitä, että siellä on paljon sellaisia kurakilpailuja, ei pelkkää paljasta kalliota ja kivikkoja. Siellä on juuri tismalleen se sama henki, minkä ympärille trial on aikanaan kehittynyt. Isot miehet leikkivät pyörillään mahdollisimman vaikeissa paikoissa. Siinä se koko jutun viehätys on.

Vuosikausien ajotauko on tehnyt tietyissä ominaisuuksissa tehtävänsä, kuten ikäkin, mutta Vesterinen on huomannut, että tietyt asiat tulevat edelleen yllättävän nopeasti selkäytimestä pintaan.

– Kaikkein kauemmaksi ovat karanneet sellainen taktikointi ja ajatusten kasassa pitäminen. Keskittyminen 3-4 tunnin kilpailusuoritukseen vaatii todella paljon, sen olin jo onnistunut unohtamaan. Fyysisellä puolella kädet puutuivat ensimmäisellä kerralla jo viidessä minuutissa, mutta pienellä harjoittelulla menin jo 20 minuuttia, sitten tunnin ja nyt jo koko kilpailun.

– Pyörän käsittelyn nyanssit sen sijaan tulivat yllättävänkin nopeasti esiin, eivät ne sieltä selkäytimestä ole näköjään mihinkään kadonneet.

Ajamisen ohella Vesterisen rakas harrastus on vanhojen kilpapyörien kunnostaminen.

– Yrittäjän työni alkaa olla nyt loppusuoralla ja olen siirtänyt yrityksen toimintaa enemmän vaimoni harteille. Itse huomaan liukuvani yhä enemmän tuonne firman kellarin verstaalle entisöimään vanhoja kisapyöriä. Pääasiassa Bultacoja.

– Rakenteleminen on minulle täysin harrastus. Ensin aloitin vanhoilla MM-pyörilläni, sitten on tullut projekti toisensa jälkeen. Itse asiassa aloitin yhden pyörän kanssa jo liki 30 vuotta sitten, mutta sen jälkeen inspiraatio siihen hommaan katsoi, kunnes löysin sen nyt 30 vuotta myöhemmin, Vesterinen naurahtaa.

– Innostuin entisöintihommasta niin paljon, että siinä lähti jo mopo keulimaan likaakin.

Kuinka pahasti mopo lähti keulimaan? Mitä Vesterinen tekisi urallaan toisin? Mikä on huikean uran paras kisamuisto? Miten Vesterinen kesti kotikisojen paineet? Miltä tuntui olla julkkis, joka pysäytettiin miljoonakaupungin kaduilla? Mitä vanhemmat sanoivat, kun Vesterinen ilmoitti lopettavansa koulut ja ajavansa vain trialia?

Voit lukea haastattelun kokonaisuudessaan uusimmasta OFFROADPro-lehdestä.

Lehden voit tilata TÄÄLTÄ