Nurmelan proto

Salminen ja Nurmela olivat testanneet ja kehitelleet takaiskunvaimentimeen rakenteellista muutosta, jolla saataisiin aikaan yhdistelmä Salmisen haluamia ominaisuuksia. Pähkinänkuoressa se tarkoitti kantavuutta, joka pitäisi pyörän ryhdikkäästi ajoasennossa mutta samalla äärimmäistä liikeherkkyyttä ja suurta progressiivisuutta. Nämä ominaisuudet toimivana yhdistelmänä ovat ammattimiesten mieleen ja tuovat tietysti myös harrastekuskeille pyörään parempaa ajettavuutta.

Salminen siirtyi ammattilaisradoilta Husqvarnan tuotepäälliköksi mutta miehet jatkoivat ajatusten pallottelua. Nurmela teki prototyyppejä joita kaksikko testaili. Kului aikaa, mutta lopulta näiden kokeilujen johdannaisena Nurmela valmisti mielestään toimivaa modifikaatiota hyödyntävän prototyypin.

Iskarista on tälle kaudelle tehty monelle kuskille painon ja ajotyylin mukaan räätälöity versio. Sillä ajaneet ovat kehuneet vaimentimen toimintaa muutoksen jälkeen kovastikin.

Pääsimme koeajamaan Ari Nurmelan räätälöimää iskaria, vertaillen sitä pyörän alkuperäiseen usealla eri radalla.

Iskarin koeajaminen on aika monimutkainen asia. Tuloksen ja loppupäätelmän antaminen on hankalaa, koska tulos perustuu ajotuntemuksiin eikä niinkään mitattuihin faktoihin. Mittaamiseenkin on olemassa laitteita, mutta niilläkin saadaan vain mekaanisia arvoa. Ne kylmät luvut eivät suoraan kerro iskarin vaikutuksesta pyörään ja ajettavuuteen. Niistä suorimmin osaa kertoa kuljettaja, ja jokaisella on omat mieltymyksensä. Tässä koeajosetissä keskityimme vain iskarin muutoksien kautta tulleisiin eroihin verrattuna vakioon. Emme niinkään hakeneet kuskikohtaista säätöä. Näkökulmia koeajoon toivat aiemmin kesällä kokeillut WP:n Trax ja Öhlinsin TTX, sekä tietysti WP:n vastaava vakioiskari.

Ensimmäisestä ajopäivästä lähtien Nurmelan protoiskarista jäi vankka kuva erittäin hyvin toimivana iskunvaimentimena. Kokeiluja ajettiin sekä Hyvinkään että Sipoon crossiradoilla, ja ajokertojen myötä proton erinomaisuus vain korostui.

Itse suosin omana perussäätönä melko syvään painuvaa takapäätä. Sillä saan pyörääni kaipaamani vakautta. Protoiskarilla pystyin menemään huomattavan suuren painuman alueelle. Vakio-WP:ssä käyttämästäni 95-97 millin painumasta pystyi menemään jopa 104-107 millin painumaan, ilman että perä laahasi yhtään. Näin suurella painumalla kiihdytyspito tuntui aivan mahdottoman hyvältä ja pyörän kulku hiekkamutkien valleissa oli supervakaata.

Se mikä yllätti, oli iskarin kantavuus suurellakin painumalla. Perä melko matalana kulkeva pyörä tunti silti ketterältä eikä terävätkään kiihdytyspatit lyöneet kertaakaan läpi.

Hyppyreiden lähtöjen urat ja tuplanokat olivat protoiskarilla melkoista ilotulitusta. Peli ei lähtenyt kertaakaan spooreista ilmaan vinossa eikä tuplanokkien ärsyttävää potkua juuri tuntunut. Pyörä lähti ilmaan aina suhteellisen vakaassa asennossa.

Nopeat jarrupatit olivat toinen bravuuri. Perä oikein liimautui radan pintaan kovissakin jarrupateissa eikä antanut lainkaan potkua. Tuntui melkein siltä, että mitä kovemmin uskalsi patteihin rykäistä, sen vakaammin pyörä eteni.

Ero vakioon oli suuri. Pyörä muuttui selvästi helpommin ajettavaksi ja ennakoitavan vakaaksi. Varovaisesti arvioiden sanoisin, että jopa Öhlinsin TTX:ään verrattuna proto-WP toimi ennakoitavammin ja tarjosi paremman ajettavuuden.

Ari Nurmelan rakentama muutos perustuu iskarin varren öljyn virtausnopeuden muuttamiseen. Se tuntuu saavan aikaan paljon vakiota laajemman ominaisuuksien käyttöalueen. Iskarissa on erinomaista liikeherkkyyttä tuomaan todella hyvää pitoa. Silti se on progressiivinen ilman ”kovaa kulmaa”, liike on sulava ja iskari kantaa pyörän todella hienosti ryhdissään.

Asiantuntemukseni ei riitä julistamaan ehdotonta totuutta mutta kokemukseni perusteella rohkenen sanoa, että muutettu WP iskunvaimennin on todella hyvä. Eron huomaa siitäkin, että vakioiskarin kanssa ihan hyvältä tuntuva etuhaarukka oli todella eri paria kun takapäässä joustoa toi runsaasti modifioitu prototyyppi.

Ari Nurmela: Ydin pähkinänkuoressa

WP:n linkullinen 50mm takaiskunvaimennin on ollut käytössä jo vuodesta 2011 tietyissä KTM pyörissä ja myös kaikissa uusissa Husqvarnoissa vuodesta 2014 lähtien. Iskunvaimennin on  rakenteellisesti sama kuin vuonna 2011. Alkuperäisenä männänvarren öljynvirtaus on hiukan hidas ja se aiheuttaa haasteita shimmitykselle. Myös vaimentimen lämpöongelmat motocross- ja endurokäytössä liittyvät tähän.

Kun tämä epäkohta korjataan ja männänvarsi modifoidaan virtaavammilla osilla, astutaan vaimentimen toiminnassa aivan uudelle tasolle. Muutos mahdollistaa shimmityksen muokkaamisen kenelle tahansa, riippumatta kuljettajan tasosta ja vauhdista. Muutoksella saavutetaan parempi pito, pintapehmeys, progressio ja nopeampi paluuliike. Vaimennin pysyy ajossa pidempään viileämpänä ja sillä saavutetaan tasalaatuinen toiminta. Paluuvaimennuksen säädin alkaa vaikuttamaan myös tehokkaammin ja muutoksen myötä säätönaksuja löytyy kaksinkertainen määrä. Vakiona paluuvaimennuksen säätimessä on 4 naksua kierroksella ja muutettuna löytyy 8 naksua.

Hinta vaimentimen tekemiselle pyörii haarukassa 280-330€, riippuen osista joita muutoksiin joutuu käyttämään.