Muistokirjoitus - Kai Pohjola 1980-2024

Yllättävä ja koskettava suru-uutinen tavoitti meidät 3.12., kun saimme tietää Kaitsun menehtyneen sairaskohtaukseen. Tämä menetys jätti syvän jäljen meihin kaikkiin, jotka saimme kunnian tuntea hänet.

Kaitsu oli ihminen, jolla oli aina sydämessään tilaa kaikille. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja tämä piti todellakin paikkansa hänen kohdallaan. Haapamäen kasvatti, monien ystävä ja perheensä rakastava tukipilari, Kaitsu oli kuin rautateiden risteysasema – yhdistävä, kantava ja monella tavalla näkymätön, mutta elintärkeä voima, jonka poissaolon tuntee syvästi. Hänen rehellinen ja auttavainen luonteensa oli kuin lämmin kotisatama, johon tiesi aina voivansa palata.

Kaitsun juuret Haapamäellä opettivat hänelle sitkeyttä ja kykyä nauttia elämän pienistä mutta merkityksellisistä asioista. Nuoruus maaseudulla tarjosi monipuoliset puitteet kasvulle ja harrastuksille, mutta yksi intohimo nousi yli muiden – moottoriajoneuvot. Ensimmäinen mopo päätyi järveen, mutta tuo hetki ei ollut epäonnistuminen, vaan alku elinikäiselle rakkaudelle vauhtiin ja koneisiin. Stunt-ajot, moottorikelkkailu ja kisailu muuttuivat vuosien saatossa enduron ja cross countryn kautta hänen elämänsä tärkeiksi osaksi. Näissä lajeissa yhdistyivät kaikki, mistä Kaitsu nautti: tekninen taituruus, fyysinen haaste ja yhteisöllisyys.

Parikymppisenä Kaitsun elämään astui Tanja – hänen elämänsä rakkaus ja sydän. Yhdessä he rakensivat perheen, joka oli hänen suurin ylpeytensä ja ilonsa. Heidän elämänsä täyttyi yhteisistä seikkailuista, matkoista ja harrastuksista, mutta ennen kaikkea rakkaudesta. Kaitsu ei ollut vain isä ja puoliso, hän oli perheensä ankkuri, joka piti kaikki yhdessä. Hän oli se, johon lapset, ystävät ja sukulaiset käänsivät katseensa saadakseen turvaa ja voimaa.

Kaitsun poismeno on jättänyt aukon paitsi hänen perheeseensä, myös laajaan ystävä- ja tuttavapiiriin. MSMK:n jäsenet osoittavat kaunista kunnioitusta hänen muistolleen ja pyytävätkin muitakin Kärmekselle osallistujia pitämään mustaa surunauhaa. Tämä pieni ele on vahva osoitus siitä, kuinka laajalle Kaitsun vaikutus ulottui – miten yksi ihminen voi koskettaa niin monia.

Kaikesta menetyksestä huolimatta Kaitsu jätti jälkeensä jotain, mitä edes kuolema ei voi ottaa pois: muistoja, jotka kertovat lämpimästä, rohkeasta ja epäitsekäästä ihmisestä. Hänen elämänsä oli täynnä rakkautta, intohimoa ja merkitystä.

Kaitsu, kiitos, että olit meille kaikille juuri sinä. Lepää rauhassa.

Mäntän Seudun Moottorikerho