Mestarin tarina

Konneveden Moottorikerho / UA:n mies tullaan näkemään sekä SM JR Open A-luokassa että nyt myös veteraaniluokassa, sillä Vehniäinen on kuullut huhuja, että Ajo Motorsportin tallipäällikkö Aki Ajo saattaisi asettua viivalle. Viime vuonna Ajo hallitsi ylivoimaisesti Oriveden kilpailua, joten Vehniäinen odottaa mielenkiinnolla yhteisiä kapinoita MotoGP-sarjan tallipäällikön kanssa.

Aprillipäivänä 41 vuotta täyttävä Kari Vehniäinen on pitkän uransa aikana saavuttanut yhteensä 25 Suomen mestaruutta ja 41 henkilökohtaista SM-mitalia jääradalta ja Road Racingista. Mutta miten syntyi menestystarina, joka todennäköisesti jatkuu myös tulevaisuudessa? Palataan hetkeen, josta kaikki alkoi:

Isäni oli ostanut Sipposen Ristolta Suzuki PV 50 mopon. En tiedä mitä isä oli suunnitellut, mutta minulta hän ei ollut kysynyt asiaa ollenkaan. Mopo oli autotallissa varmaakin muutaman kuukauden ja välillä kävimme sillä yhdessä ajelulla. Olin tuolloin muistaakseni kuusivuotias ja enemmänkin kiinnostunut polkupyörällä ajelusta kuin mopoista.

Eräänä päivänä leikimme kotipihassa naapurini Tiittasen Pasin kanssa. Isä otti mopon tallista ja pyysi minua kyytiin. En ollut kiinnostunut ja halusin jatkaa leikkimistä pikkuautoilla. Isä otti mopon, ajeli kadulla edestakaisin ja houkutteli minua mopon kyytiin. En olisi halunnut lopettaa leikkiä, mutta lopulta suostuin ja lähdin isän kyytiin.

Kiersimme mopolla taloa ympäri. Minä istuin edessä ja pidin kiinni ohjaustangosta. Isä oli takanani ja ohjasi mopoa. Muistan kuinka takapihalla isä nousi pois ja jouduin ajamaan yksin. Isä juoksi takana ja minä ajoin mopolla. Sillä hetkellä oli selvää, että tämä olisi se minun juttuni. Innostuin mopoista todella paljon ja ajoin kesät talvet taloa ympäri. Kun oma piha oli revitetty ”mustalle muralle”, niin ajoin joka ilta koulun jälkeen ja viikonloppuisin Mierontien takapihalla.

Kiinnostuin myös moottoripyöristä. Heinäahon Ilkka, Salakan Juha ja Rossin Esko ajoivat mantsaa Konneveden lähellä metsäpoluilla. He kävivät usein Essolla tankkaamassa ja minä menin katsomaan heidän hienoja moottoripyöriään. Olin usein seuraamassa, kun Juha rassasi moottoripyörää kotonaan ja Ilkka huolsi kilpapyöriään Ravintola Mierontien takana autokorjaamolla.

Pikkuhiljaa kodin nurkat tuli reviteltyä joka kohdasta. Kovasen Petteri asui kadun toisessa päässä. Hän on minua jonkin verran vanhempi ja hänellä oli myös mopo. Petteri otti minut ”valmennukseen” ja vei minut ajamaan metsäpoluille. Petteri sai ajaa liikenteessä, mutta minä en. Siirtymäongelma ratkesi kätevästi. Ajoimme yhdessä pikku PV Suzukilla liikenteessä. Kun pääsimme metsäpoluille, niin Petteri otti kypärän käteen. Minä ajoin mopolla polkuja ja Petteri juoksi perässäni. Petteri neuvoi miten keulitaan ojan yli ja miten ajetaan mäkiä ylös. Aina, kun tuli paha paikka, niin Petteri auttoi minut yli. Valmennus oli täydellistä oppia miten moottoripyörällä ajetaan. Petterin opeilla oli suuri merkitys siihen, että opin hyväksi ajajaksi.

Ajoin mopolla aina, kun mahdollista. Kaikki Konneveden paikat tuli koluttua, mihin vaan voi kuvitella mopolla pääsevänsä. Ajoin kesät, talvet, syksyt ja keväät. Välillä tuli mustelmia ja naarmuja, mutta isompia haavereita ei sattunut.

PV Suzuki kävi pieneksi ja teki mieli omaa crossipyörää. Äiti ei olisi millään antanut ostaa sellaista ja monet itkut piti itkeä, ennen kuin sain oman crossipyörän. Äiti oli poissa kotoa, kun kävimme isän kanssa ostamassa Laulaisen Jannelta Yamaha YZ 80 crossipyörän. Sillä jatkui sama ralli, mutta vauhtia oli reilusti enemmän. Crossipyörällä pääsin ajamaan samoja reittejä ja ratoja isompien kanssa. Samoihin aikoihin liityin Konneveden Moottorikerhoon.

Muutama vuosi vierähti ajellessa ja pyörä vaihtui suurempaan. Kesät ajettiin hiekkamontuilla, metsissä ja talvet jääradalla. Heinäahon Ilkka, Mannisen Pasi, Rossin Unto ja monet muut vanhemmat olivat esikuvia. Yritin ottaa mallia ja pikkuhiljaa vauhti kasvoi. Lahden Harrin, Mannisen Timon ja Kumpulan Empun kanssa harjoiteltiin paljon yhdessä. Yhtenä talvena naapurini Tarvuksen Kari tuli sanomaan, että mitäs jos lähtisin mukaan jääratakisoihin. Siitä se sitten alkoi.

Kilpailu-uran alku

Ensimmäisen kilpailuni ajoin jääradalla vuonna 1991 Orivedellä. Muistan elävästi, kun matkustimme isän kanssa kisoihin henkilöautolla. Vuoden 1988 Yamaha YZ 125 oli peräkärryssä mukana. Jännitti aika paljon. Olin vasta ensimmäisissä kisoissani ja samalle viivalle tulisi asettumaan kokeneet mestarit: Jerry Wathen, Jukka Vainio, Hannu Kallio, Ilkka Heinäaho ja monet muut ajajat. Minun piti ensin läpäistä karsinnat, jotta pääsisin loppukilpailuun mukaan. Luokassani oli noin 30 ajajaa, joista loppukilpailuun hyväksyttiin karsinnan 24 parasta. Ensimmäinen kilpailu päättyi kohdaltani hyvin. Läpäisin karsinnat, pääsin loppukilpailuun ja olin maalissa 16:s. Kokemus oli niin innostava, että halusin mukaan seuraaviin kisoihin. Siitä se kilpailu-ura sitten alkoi.

Talvella ajettiin jäärataa ja kesällä motocrossia. Kesällä 1995 kokeilin Huttusen Mikon RR-pyörää ja jo seuraavana vuonna crossi vaihtui Road Racingiin. Monet kisat ja kylät on nähty vuosien aikana. Paljon iloisia ja joitakin surullisia hetkiä on matkan varrelle sattunut, mutta pääasiassa hauskaa on ollut. En ole ollut mikään erityisen nopeasti oppiva yksilö, mutta käsittämättömän kova halu ajaa ja menestyä on vienyt minua urallani eteenpäin. Jäällä ajoin yhdeksän vuotta, kunnes sain ensimmäisen mestaruuden. Kesällä mestaruus tuli kahdeksan vuoden työn jälkeen. Kultaa on tullut melkein joka vuosi kesällä tai talvella vuodesta 2000 eteenpäin.

Olen vanhemmilleni todella kiitollinen. He ovat tukeneet minua aina ja antaneet minun harrastaa. Paljon on rahaa kulunut harrastuksiin, mutta paljon on tullut uusia kokemuksia ja elämyksiä. Samalla on tullut myös menestystä kilpailu-uralla.

Kilpailuissa minua viehättää vauhti ja ennen kaikkea toista vastaan kilpaileminen. Voittaminen on kivaa, mutta parempaa on kaksintaistelun voitto. Onnistumisen elämykset ovat vieneet minua eteenpäin ja kilpailu-ura on jatkunut pitkään.

Tukijat ovat tärkeä apu kilpailutoiminnassa. Konneveden yritykset ovat tukeneet minua hienosti uran alusta alkaen. Ilman heitä kilpailu-ura olisi jäänyt lyhyeksi ja perheen rahat olisivat loppuneet nopeasti. POP-pankki on yksi merkittävä tukija ja onneksi pankin johto on ollut mukana. Olen yrittänyt edustaa parhaani mukaan tukijoitani ja Konnevettä maailmalla.

Tilastoa Kari Vehniäisen uralta

1991-2016 yhtä kilpailua lukuun ottamatta kaikki jääradan SM-kilpailut

1996-2014 Road Racing SM-kilpailut. Joinakin vuosina ajanut vain yksittäisiä osakilpailuja.

2007-2009 Road Racing IDM-kilpailuja Saksassa ja kaksi Endurance MM-osakilpailua.

1991-1995 Motocross kilpailuja B125, B126-500 ja A250 luokissa.

Kari Vehniäisen saavutukset



Jääradalla                 21 SM-kultaa, 6 SM-hopeaa, 6 SM-pronssia

Jäärata-joukkue       3 SM-kultaa, 5 SM-hopeaa, 2 SM-pronssia

Jäärata-joukkue       3 Suomen Cup-kultaa, 3 Suomen Cup-hopeaa, 1 Suomen Cup- pronssi

Road Racing            1 PM-kulta

Road Racing            4 SM-kultaa, 2 SM-hopeaa, 2 SM-pronssia

Jäärata-SM 2017

11.02. SEINÄJOKI Jäärata SM, Suomen Cup, Kansallinen JR Open A+B, JR Lites A+B, SV, ATV, Vet

19.02. KUOPIO Jäärata SM, Suomen Cup, Kansallinen

26.02. ORIVESI Jäärata SM, Suomen Cup, Kansallinen JR Open A+B, JR Lites A+B, SV, ATV, Vet

04.03. VIEREMÄ Jäärata SM, Suomen Cup, Kansallinen JR Open A+B, JR Lites A+B, SV, ATV, Vet

05.03. VIEREMÄ Jäärata SM, Suomen Cup, Kansallinen JR Open A+B, JR Lites A+B, SV, ATV, Vet

12.03. KONNEVESI Jäärata SM, Suomen Cup, Kansallinen JR Open A+B, JR Lites A+B, SV, ATV, Vet