Jatkoa Pekka Vehkonen –jutulle

Vehkosen manttelinperijä

Pekka Vehkonen loisti aikakaudella, jolloin suomalaiset olivat MM-sarjan kovatasoisimpiin kuuluvia kuljettajia. 1990-luvulla kansainvälinen menestys alkoi hiipua, mutta vuosikymmen käynnistyi ”komeetan” ilmestymisellä, kun nuori Miska Aaltonen kukisti yllättäen Vehkosen ja Arto Panttilan SM-osakilpailussa.

Vuonna 1972 syntynyt turkulainen Aaltonen oli pääluokkansa - 125-kuutioiset - SM-sarjassa ensimmäistä kertaa mitaleilla vuonna 1991 otettuaan pronssia Veli-Petteri Seppälän ja Sami Paakkisen perässä.

Todellinen yllätys koettiin kuitenkin 250-luokassa, jota Aaltosen ei edes pitänyt ajaa. Avaus järjestettiin turkulaisen lähiradalla Salossa, minne Aaltonen sai yllättäen isomman Kawasakin käyttöönsä. Hän loukkasi nilkkansa pari viikkoa ennen kilpailua, joten hän ehti kokeilla puolikasta vain kerran.

Aaltonen voitti Salon ensimmäisen erän jättäen taakseen MM-sarjan vakiokiertäjät Pekka Vehkosen ja Arto Panttilan.

– En muista, kuinka mones olin toisessa erässä. Se ensimmäinen erä on kuitenkin jäänyt mieleeni. En pitänyt Vehkosta idolinani, mutta pystyin siinä erässä voittamaan ensimmäistä kertaa hänet sekä Panttilan. Minä olin ”vain” EM-kiertäjä ja nämä jätkät MM-sarjalaisia, Aaltonen muistelee.

Aaltonen pokkasi lopulta Suomen mestaruuden. Vehkonen otti hopeaa ja Simo Heljanko pronssia.

Salon SM-osakilpailua voidaan pitää eräänlaisena käännekohtana suomicrossissa, sillä maamme toiseksi menestyneimmän kuljettajan ura oli pian päättymässä ja seuraavan vuosikymmenen kovimman käynnistymässä. Aaltonen, Vehkonen ja Kurt Ljungqvist edustivat Suomea MM-maajoukkuekilpailussa vuonna 1991 . Aaltoselle edustus oli ensimmäinen, Vehkoselle viimeinen.

- Sen erävoiton jälkeen Turun Sanomissa ja taisi olla myös Helsingin Sanomissa otsikkoa tyyliin ”Turkulainen komeetta kukisti suosikit”.

.- Sillä erävoitolla oli todella suuri vaikutus uraani.

Two times number one

Pekka Vehkosesta liikkuu monta tarinaa. Osa on totta, osa on saanut värikynää.

Aaltonenkin on kuullut jutun siitä, kuinka Vehkonen harjoitteli Etelä-Amerikan hellekeleihin kuntopyöräilemällä saunassa. Vehkonen itse ei ole moista tarinaa kuullut, eikä siis allekirjoita sitä.

- Treenasimme kyllä kovaa. Olen monesti vetänyt kesäkeleissä lenkkiä villapaita päällä, jotta hiki varmasti irtoaa, Vehkonen muistelee.

Toinenkin tarina on jäänyt Aaltosen mieleen, ja tässä on hänen mukaansa tosi kyseessä. Tarkkaa sanamuotoa Aaltonen ei 1990-luvun alkupuolelta voi muistaa, mutta Vehkonen oli uransa ehtoopuolella kerran aika-ajossa lähellä karsiutumista MM-osakilpailusta. Silloin elettiin siis aikaa, jolloin karsimaan saapui kymmeniä kuljettajia ja finaaliin pääsi 40 nopeinta. Aikaerot kärjen ja 40:nnen välillä mitattiin jopa vain 2-3 sekunnissa.

- Suomalaisia vuosikymmeniä auttaneet belgialaiset Rene ja Angela Liekens tulivat aika-ajon jälkeen kyselemään Vehkoselta, missä vika, kun hän oli tyyliin 36:s. Pekka oli todennut siihen vain "Dont't worry. Tomorrow two times number one" (Ei hätää. Huomenna kaksi kertaa ykkönen). Ja sunnuntaina hän voitti kummatkin erät, Aaltonen muistelee hymyillen.

Muistelemme Vehkosen uraa myös tuoreimmassa OFFROADPron painetussa lehdessä numero 2/2015. Palaamme hänen uraansa muissakin nettijutuissa.

Alla olevassa, Tuomo Seppäsen ottamassa kuvassa vuodelta 1991 poseeraa Suomen miehistö joukkue-MM:ssä. Vasemmalta Miska Aaltonen, Eppu Mäkelä, Kurre Ljunqgvist, Alexander Sorento ja Pekka Vehkonen.