Huomioita Tampereelta

Teksti
Harri Kullas huudatti yleisöä Tampereella.
Kuva
Antti Peltola
Ketkä onnistuivat Tampere Supercrossissa ja ketkä eivät? Se selviää täältä.

Melkoisen hieno Tampere Supercross on takana ja on aika ruotia sitä läpi kuljettajien osalta. Kuka onnistui ja kuka ei?

Onnistujat

Lähdetään liikkeelle onnistujista ja on itseoikeutettua, että aloitetaan Harri Kullaksesta. Lievästikin ilmaistuna Kullas oli Tampereella maaginen ja voitti kaiken voitettavissa olevan. Se on jo saavutus itsessään, mutta tapa millä Kullas sen teki, hakee veroistaan. Etenkin lauantain finaali oli täysin uskomaton ja Kullas sai muut radalla olleet kuljettajat näyttämään jos ei nyt huonoilta, mutta ei paljon muutakaan. Ensimmäisessä kurvissa kaatunut Kullas kellotti jo heti nopeampia kierrosaikoja kuin kärjessä olleet Cade Clason ja Jorge Zaragoza, vaikka ohitteli samaan aikaan edellään olevia kuljettajia. Erän puolessa välissä Clasonin ja Zaragozan kierrosajat hidastuivat jopa parilla sekunnilla, kun taas Kullas piti käytännössä samaa vauhtia yllä loppuun asti. Kierroksilla 14-17 Loukko.com Yamaha -kuljettaja ajoi Clasonia kiinni yhteensä kuusi sekuntia ja peli oli selvä. Kullas huumasi suorituksillaan koko loppuunmyydyn hallin ja kisan jälkeen Kullas oli jälleen Tampere Dominator.

Kullaksen jälkeen onnistuneiden joukossa kakkosena tulee Jere Haavisto. Vaikka Haaviston lauantain finaali päättyi keskeytykseen hänen pyöränsä mennessä ”solmuun” kaatumisen jälkeen, niin viikonloppu oli Haaviston osalta todella positiivinen. Silve Racingin KTM-kuljettaja ajoi perjantaina finaalissa mahtavasti kakkoseksi ja näytti ajoittain pystyvänsä haastamaan Kullaksenkin, mutta Kullaksen varmuus oli omaa luokkaansa. Head 2 Head -kilpailussa Haavisto oli ajoittain ehkä liiankin kohtelias, eikä päässyt kumpanakaan iltana finaaliin. Kokonaisuutena Haaviston viikonloppu oli kuitenkin hyvä ja hän sai varmasti ison kasan faneja lisää kilpailun ansiosta.

Onnistujien listalla seuraavana on Jorge Zaragoza. Stark-kuljettaja näytti, kuinka sähkömoottoripyörä lähtee raketin lailla puomilta ja Zaragoza otti suunnilleen jokaisen startin nimiinsä. Espanjalainen ajoi hyvin molempien finaalien alut, mutta näytti sitten rehellisesti väsyvän. Etenkin lauantaina finaalissa näytti siltä, että miehen meno röykkysuoralla ei ollut parasta mahdollista. Kun katsoi erän alussa hänen ajoaan röykyissä, oli meno kuitenkin hyvän näköistä, mutta erän lopussa ei. Käytännössä siis voimien vähentyessä hän ei enää pystynyt pitämään vauhtia yllä pateissa. Tästä huolimatta Zaragoza ja Stark voivat olla todella tyytyväisiä viikonloppuunsa. Stark sai loistavaa näkyvyyttä ja kaikki yleisössä näkivät, että pyörällä pystyy taistelemaan voitosta.    

Neljäntenä onnistuneiden listalla on Emil Silander. East MX:n mies ajoi itsensä molempina iltoina finaaliin ja oli lauantain finaalissa seitsemäs. Kun katsoo hänen edellään olevien kuljettajien nimiä, niin kaikki voivat varmasti todeta suorituksen olleen kova. Neljä amerikkalaista (jotka ajavat supercrossia työkseen), Kullas ja Zaragoza. Kukaan muu ei ollut Silanderin edellä finaalissa. GASGAS-kuljettaja oli molempina iltoina aika-ajossa yhdeksäs, joka oli myös todella hyvä suoritus tuossa porukassa.

Viidentenä onnistuneiden listalle kipuaa Luke Neese. Viikkoa ennen Tamperetta mies ei vielä tiennyt edes ajavansa kisaa kun hän saapui Clasonin kanssa Tampereelle suoraan Abu Dhabista. Tämä tarkoitti myös sitä, että Neesellä ei ollut mitään osia mukanaan pyörään, vaan hän ajoi täysin vakiolla 450-kuutioisella Fanticilla. Ainoa jälkeenpäin asennettu osa pyörään oli starttinappi. Perjantaina Neese kaatui finaalissa ja otti jonkun verran osumaa kehoonsa. Lauantaina mies oli melkoisen kankea, mutta ajo maistui ja Neese oli finaalissa neljäs. Aika mahtava suoritus, kun otetaan lähtökohdat huomioon.

Onnistuneiden listalle on nostettava myös Matias Vesterinen, joka sai alun perin paikan SX2-luokkaan. Vesterinen ilmoitti kuitenkin haluavansa ajaa isossa luokassa ja sinne hän sopikin hyvin. Team Motopalvelun kuljettaja kaatui rajusti perjantaina, mutta ei antanut sen häiritä itseään, vaan nappasi LCQ-erästä finaalipaikan ja oli siinä yhdeksäs. Lauantaina finaalipaikka jäi yhden sijan päähän, kun LCQ:n voitto meni Mathias Jörgensenille ja Silander oli toinen. Siitä huolimatta Vesterinen osoitti osaavansa ajaa supercrossia ja illalla myöhemmin mies olikin sanonut rakentavansa ensi syksynä oman supercrosstreeniradan.

Epäonnistujat

Cade Clason oli viikonlopun kokonaistuloksissa kolmas, joka ei ole huono sijoitus, mutta Clasonilta odotettiin enemmän. Niin hän teki myös itse. Silve Racingin tiimissä Tampereella ajanut Clason ei päässyt koko viikonloppuna omalle tasolleen, vaan tuskaili radan kanssa. Pehmeä radan pinta aiheutti hankaluuksia, eikä kova supercrossjousitus toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Clason kertoikin, että esimerkiksi Neesen pyörän vakiojousitus olisi toiminut paremmin tällä radalla. Vaikka Clasonin jousitus ei ollutkaan ideaali radalle, niin ammattimiehen olisi pitänyt pystyä pitämään johtopaikka hallussaan lauantaina. Nyt miehelle jäi nälkää ensi vuodelle ja hän voi palata takaisin metsästämään Kullaksen päänahkaa.

Josh Cartwright ei myöskään ollut lainkaan kotonaan Tampereella. Todella miellyttävä Kawasaki-kuljettaja tuskaili Clasonin lailla koko viikonlopun radan kanssa, sillä ”tahmea” materiaali ei ollut lainkaan hänen mieleensä. Cartwrightin ajo ei näyttänyt normaalilta ja oli hankalan näköistä. Lauantain finaalissa hän pääsi jo vähän parempaan vauhtiin ja oli siinä neljäs, mutta jäi melkoisesti Kullakselle.

Joan Cros on kisan katsojille tuttu ja tuttua on myös se, että espanjalainen on podiumilla tai ainakin lähellä podiumia. Tätä voitiin odottaa myös tänä vuonna, mutta niin ei käynyt. Kawasaki-kuljettaja ei ollut parhaassa iskussa ja hän kertoikin harjoittelevansa kotimaassaan kivikovilla supercrossradoilla. Näin myös hän oli melkoisen hukassa Tampereella.

Viikonlopun neljäs amerikkalainen kuljettaja oli Chase Marquier. Loukko.com -tiimissä kisassa ajanut mies oli viikonlopun kokonaiskilpailussa neljäs, joka on sija, jolle häntä pystyttiin odottamaankin. Ainekset podiumille olivat olemassa, mutta muiden amerikkalaisten tavoin hänkin tuskaili radan kanssa. Marquieria ei voida kuitenkaan laskea suoraan epäonnistujien joukkoon, vaikka häneltä voitiinkin odottaa hieman parempaa suoritusta.