Näkökulma: Epäselvyydet hajottavat lajia

Kävin OFFROADPron painetun lehden edellisessä numerossa 5/2017 ”Sääntöjä ja tulkintaa” -jutussa läpi cross countryn perusluonnetta, sääntöjä ja toimintatapoja.

Samat aiheet ponnahtivat ilmoille lauantaisessa kilpailussa Jämsässä, ja varsinkin jälkilöylyissä.

Ei ehkä ollut kyse riitelemisestä, mutta näkemyseroista ja tulkinnoista kylläkin. Puhtaasti ajosuorituksiin vaikuttamattomista asioista jaettiin kuljettajille rangaistuksia - kuten säännöissä tarkoitetaankin.

Muutama ajaja sai viiden minuutin aikasakon pyöränsä moottorin ollessa käynnissä (myös käynnistysyritys huomioidaan) huoltoalueella. Yksi sai parin minuutin rangaistuksen ulkopuolisen avun vastaanottamisesta radalla, kun hänelle tuotiin uudet ajolasit. Muutaman tulossarakkeeseen lisättiin minuutti huoltomaton laiminlyönnistä.

Kiihkeimmän asiavyyhden sai aikaan B-luokassa aikasakon myötä kahdeksanneksi sijoittuneen Lasse Kurvisen tapaus.

Selkeät toimintatavat tärkeitä

Kurvisen Facebook-sivulta voi lukea koko hänen näkemyksensä päivän tapahtumiin, mutta lyhykäisyydessään hän sai viiden minuutin rangaistuksen käynnistettyään pyöränsä moottorin juuri ennen huoltoalueen päättymistä merkannutta punaista viivaa. Moottori käynnistyi ja sammui, minkä jälkeen Kurvinen käynnisti moottorin uudestaan.

Lisäksi Kurvinen kertoo nousseensa jo aiemmin kilpailussa kakkoseksi, mutta huoltoon tullessaan kanssakilpailijan isä esti Kurvisen juoksun pyöränsä vierellä ja kyseisen isän poika pääsi Kurvisesta ohi. Kyseinen isä oli myös kilpailun valvoja.

Lopulta Kurvinen saapui maalilinjalle 86 tuhannesosasekuntia yli kahden tunnin ajan, joten hän ei päässyt enää seuraavalle kierrokselle, mille kärkikaksikko ehti. Näin Kurvinen ei päässyt tavoittelemaan kakkossijaa, vaan hän oli maalissa kolmas.

Kurvisen mukaan hänelle ei kerrottu kilpailun johdon toimesta aikasakosta, vaan se selvisi hänelle vasta palkintojenjaossa. Palkinnot voidaan toki jakaa ennen virallisia tuloksia.

Kilpailun järjestäneen Jämsän Seudun Moottorikerhon (JSMK) mukaan huollossa on seurattu tarkkaan huoltomaton käyttöä sekä pyörien moottoreiden käyntiä / käynnistämistä. Tilanteet ovat olleet kilpailun johdon mukaan selviä. Myös Kurvisen kerrotaan myöntäneen käynnistäneensä (yrittäneen käynnistää) moottorin liian aikaisin.

JSMK:n toimesta myös korostettiin ennakkoon, että heidän kilpailussaan ei ole "kuminauhasääntöjä". Kilpailunjohtaja selvitti toimintatapoja ja sääntöjä jokaiselle starttiryhmälle erikseen ennen lähtöjä.

Kurvinen meni palkintojenjaon jälkeen kilpailun johdon puheille. Hän  ei tehnyt vastalausetta aikasakostaan tai huollossa tapahtuneesta estelystä.

Oli Kurvisen tai kenen tahansa kuljettajan kohdalla tilanne minkälainen tahansa, pitää kuljettajien voida luottaa kilpailunjärjestäjiin tasapuolisessa kohtelussa sääntöjen ja toimintatapojen kohdalla. Kuljettajilla itsellään on puolestaan vastuu sääntöjen noudattamisessa. Samoin myös kilpailujen järjestäjien tulee noudattaa sääntöjä ja käytännön toimintatapoja.

Tässä tullaankin siihen, että cross countryssa on ainakin hienoinen ongelma se, että lajisäännöissä on viittauksia motocrossiin ja enduroon, mikä lisää tulkintoja. Mukana on toki cross countryn omiakin sääntöjä. Lisäksi rangaistuksille ei ole selkeitä määritelmiä eikä ohjeistuksia.

Kilvanajon lähtökohta ei ole rikkeiden kyttääminen. Sääntöjä on kuitenkin pakko olla, vaikka cross countryn tarkoitus on olla helposti lähestyttävä ja mukava harrastusmuoto.

Lajiryhmä on luvannut tehdä ensi vuodeksi cross countryn omat säännöt, joissa ei olisi viittauksia muiden lajien sääntöihin.

Mikä on oleellista?

Sitä lienee lajiryhmän ja muiden lajivaikuttajien pohdittava, mihin vedetään rajat sääntöjen tarkkuudessa.

Onko oleellista, että huollossa ei ajeta vai se, että huollossa ei käynnistetä moottoria vaikka puoli metriä liian aikaisin tai vahingossa starttinappiin osuen pyörää työntäessä?

Viiden minuutin aikasakko on iso rangaistus seikasta, jolla ei ole vaikutusta varsinaiseen kilvanajoon.

Edelliseen viitaten lienee tällä hetkellä vaikeaa korjata käyntihäiriöistä pyörää, koska moottoria ei saa käynnistää huollossa. Tai vikaa voi etsiä, mutta moottoria ei saa testikäynnistää huollossa todetakseen, onko vika saatu korjattua vai ei.

Kun nykymuotoinen cross country saapui Suomeen kymmenen vuotta sitten Himoksella, huollossa sai vielä ajaa. Kun kuljettajat kaahasivat, keulittelivat ja ajoivat jopa käsirysyihin johtaneita kolareita, kiellettiin ajaminen huollossa.

Uusien ajolasien vastaanottaminen radan varrella tarkoittaa yleensä sitä, että kuljettaja on jo menettänyt aikaa ajolasiongelmien takia. Uudet lasit ovat myös turvallisuustekijä - pitääkö siis rangaista?

Jos tankkaa pyöräänsä huoltomaton vieressä tai roiskii bensaa maahan, onko se aikasakon paikka vai voisiko rangaistuksena olla jokin muu sanktio tai sakko?

Vastaavasti, voisiko huoltoon tullessa liian myöhään sammutetusta moottorista tai liian aikaisin käynnistämisestä seurata puhuttelu (huomautus, opastus) ja rangaistuspiste, joita riittävästi kerättyään seuraisi jokin konkreettinen sanktio?

Varsinkin vapaaehtoishommissa rangaistustaulukon seuraaminen on hurja haaste.

Asioita voi tarkastella monelta kantilta eikä kuljettaja ole aina virheitä tai tulkintoja tekevä taho.

Eihän esimerkiksi Jämsässä suoritettu pyörien melunmittausta, kuten ei silloin tällöin muissakaan kilpailuissa, vaikka se on selkeästi korostettu asia Suomen Moottoriliiton suunnalta. Jämsässä oli toki valmius melunmittaukseen ja varauduttu siihen tarvittaessa.

Jämsässä oli myös uusi lähtöryhmittelytapa, kun viimeisessä startissa olivat mukana A, V40, V50, U20 ja B. Ryhmän lähtöjärjestys oli vastoin sääntöjä, mutta muuten soraääniä ratkaisusta ei kantautunut korviin. Radalla riitä kuljettajia ja vilinää, mikä oli juuri lajinomaista. Onko sääntöjen siis tarpeen määritellä lähtöjärjestys?

Ennen lauantaita toitotettiin, että kilpailunumerot ja -pohjat tarkistetaan katsastuksessa ja niiden pitää olla kaikilla sääntöjenmukaiset. Vain neljä kuljettajaa joutui korjaamaan numerointiaan. Ennakkotiedotus siis toimi.

Cross country on mahtava laji, jonka suosio on säilynyt tai jopa kasvanut jo vuosia. SM-luokassa oli Jämsässä hiljaista osallistujamäärän suhteen, mutta ”pääluokassa”, eli harrasteessa oli reilut 150 ajajaa. Koko kilpailun ajajamäärä oli yli 300. Mikä on tulevaisuus, eihän sitä kukaan tiedä. Toivottavaa varmasti on, että laji pysyy helposti lähestyttävänä ja suurin osa toimijoista iloisina.