U20-luokan SM-avauksen talvella Jämsässä voittanut Antti Hänninen oli ykkönen myös Forssassa. Hän kävi pitkään tiukkaa taistoa Antti Ahtilan kanssa, kunnes tämä kaatui kilpailun lopulla viimeisellä maastokokeella menettäen omien sanojensa mukaan minuutin pari mutaan. Samalla sijoitus putosi kolmanneksi, kun Eemil Helander nousi edelle toiseksi.
Naisten toisessa Suomen Cupissa nähtiin tuttu voittaja, kun talvikauden loukkaantumisen takia sivussa ollut Sanna Kärkkäinen ajoi ykköseksi. Aivan heittämällä ei Kärkkäisen voitto tullut, sillä kakkoseksi ajanut Marita Nyqvist johti ensimmäisen maastokokeen jälkeen ja myös ohitti Kärkkäisen kertaalleen reitillä. Lopulta ero oli kuitenkin selvä, lähes neljä minuuttia.
Kolmas oli Jennifer Siekkinen.
Veteraanien V40-luokassa Petteri Silvan omaksui hyvin perinteisiä suomimantsan elementtejä sisältäneen reitin ja otti voiton. Suomen Cupin ensimmäisen osakilpailun voittanut Tomi Salonen oli nyt toinen. Kolmanneksi ajoi Janne Mukkala.
V50-luokan ykkönen oli Karri Tikkanen, joka kukisti vaivaisella 11 sekunnilla Kaj Töttermanin. Kolmas oli Tero Svinhufvudin.
Hellsten nopein
Yleiskilpailussa nähtiin pari kuljettajaa SM-sarjan kovimmasta kärjestä, kun Antti Hellsten kävi poimimassa voiton kotiin ja Eemil Pohjola oli toinen. Kumpikin haki kilpailutuntumaa kesäkuussa Heinolassa ajettavaa MM-enduroa silmälläpitäen.
Yleiskilpailun kolmas oli Mika Karma.
Yleiskilpailun nelonen Kimmo Hurri ehti työkiireiltään enduron pariin ja viime vuoteen totisen ajamisen jättänyt KTM:n markkinointimies oli A1-luokan ykkönen. Yleiskilpailun viides oli Hänninen ennen Jussi Arvajaa, Silvania, Helanderia, Ahtilaa ja Salosta.
Reitti koki kovia
Forssa palasi tiettävästi lähes 30 vuoden tauon jälkeen kansallisen endurokilpailun isännäksi, kun paikallisten ”huhujen” mukaan edellinen koitos oli vuonna 1987. Lauantainen reitti sai kiitosta usealta kuljettajalta, vaikka ongelmiakin oli ja vinkkejä jatkoon heitettiin.
Haastavia hetkiä osui ensimmäiselle maastokokeelle johtaneelle siirtymälle, jonka jo heti alkumetreillä mäki kaivautui kiville ja juurille sekä urille, ja aikalailla jokainen sai vähintään keskittyä kunnolla tai ottaa jalkavoimat avuksi.
Ensimmäisen maastokokeen alun ojanylitykset toivat myös omat haasteensa.
Toinen maastokoe kului puolestaan sen verran raivoisasti ja kuulopuheiden mukaan täyttyi kivistä ja juurista, että pätkä peruttiin osalta luokista jo toisella kierroksella ja kaikilta kolmannelta. Siirtymänä pätkä kuitenkin toimi, tosin myös lyhennettynä siirtymänä.
Kolmannen maastokokeen loppupuolella oli puolestaan ”mutahautaosuus”, jossa oli useita kuljettajia jumissa ja nurin.
Kierros sisälsi kolme maastokoetta. Osa luokista ajoi kolme kierrosta, osa kaksi kierrosta ja pari pätkää (kakkonen siirtymänä).