Vuosi -84 ?

Kirjoittaja: SAMI SUONTAKAINEN-RÖNKKÖ
Löysin tämmöisen keskustelun sattumalta kun selailin vastaavia ulkomaalaisia keskustelupalstoja. Käänsin sen suomeksi koska kukaan ei kuitenkaan puhu kieli䅅.
Se kertoo enduromiehen tuskasta uran lopetuksen jälkeen joskus 80-luvulla. Huomatkaa yhteneväisyydet nykyenduroon.
Lukekaa läpi:
Hyvin pian lopettamiseni jälkeen julkisuuteen alkoi valua tietoja, joiden mukaan olin yksinkertaisesti “ihan vi..tun kyllästynyt koko lajiin.”
“Kyllähän se näin oli”, myöntää hän nyt hieman nuhjuuntuneet sinisalot päällä. “Ihan s….tanan typerä laji.” Hän on muutama päivä lopettamisen jälkeen ehtinyt jo heittää pois käsisuojansa, heitellä vyölaukuilla ohikulkijoita ja ryypätä kaikki uransa aikana kokoon saamansa palkintorahat.
“Miettikää nyt”, perustelee hän toimintaansa, “Kuinka monessa s…tanan vesisateessa on otsalammpuja sytytetty. Ja miten vi….sti se vi..ttaa sen lampun vaihtaminen! Ei ju…lauta! Ei hel…tti ole totta! Miettikää mitä silläkin rahalla tekisi! Yhden v….tun aggregaatin hinnalla! Yhden V…tun ggregaatin! Mutta ei. Pitää aina vaan saada isompi otsalappu koska kaverillakin on. Eikö mikään enää riitä ?hän kysyy. Sitten ekoissa kisoissa on mukava kehuskella kenellä se isoin ja tehokkain aggregaatti on ollut selässä koko kauden. V….tun k….päät!”, hän muistaa lämmöllä entisiä kolleegoitaan ja kaikkia lajin nykyisiä harrastajia.
Hänellä on kuitenkin myös hyvää muisteltavaa uransa varrelta. Kaikki ei sentään kaduta. “Vuonna -84 kämmäsin mestaruuden ja alkoi v…ttaa niin, että pieksin kolme katsojaa sairaalaan ja tuikkasin vielä seuraavana yönä kerhorakennuksen tuleen. Sen tekisin vaikka huomenna uudestaan, s…tanan .”kilpakumppanit.