Miten alkuun?

Kirjoittaja: Pentti RaittilaVastaan tässä ihan nyt vaan Tarulle, vaikka toivon, että tämän lukevat kaikki enduroihmiset ympäri maailman. Sillä taidolla ja sisulla, joka Sinulla on, olet varmasti yksi parhaista naispuolisista enduroajajista Euroopassa. Toivottavasti esim. Team Manager Kari Tiainen keksii, että tässä on se seuraava juttu sitten Ivan Cervantesin nostaa "oranssia" otsikoihin. Ja sitten onhan siellä omalta "kylältä" Kallosen Antti mukana kuvioissa, joten siitä eteenpäin. Tietysti oma manageri, joka olisi tradenomi, tai muuten reipas mies saattaisi olla tarpeen. No ...kaikkea hyvää... itselläni on lompsa nyt kuin se Jaakko-Tepon kärpäslätkä, mutta jos ajatuksilla voin auttaa olen mukana. T. Pena

Kirjoittaja: Anssi LehtinenToi pyörän valinta onkin jo aika henkilökohtainen juttu. En oikein osaa sanoa mitään "rajapituutta", mutta kasikymppistä ei kannata hankkia jos olet kovin pitkä, tulee vain pahoja tapoja kun vääntää itseään sen päälle. Sen sijaan pienempikokoisen immeisen ei kannata hävetä kasikymppisellä pyörimistä, vieläkin ne perkeleet ajaa kovempaa kuin meikäläinen.

Helpoin pyörä jota olen ikinä ajanut, on KTM 200 EXC. Sen moottori jaksaa vääntää aivan alimmilta kierroksilta ja kun kyseessä on 125-kuutioinen isommalla pytyllä, on se yhtä kevyt. Ainakin krossiradalla ja isommalla kuskilla (90kg) tulee kyllä aika äkkiä pyörästä hidaste, tai pikemminkin pitäisi opetella ajamaankin kun ei voi vain keskittyä siihen, että luisti on katossa suorilla.

Krossipiikkien huonoin puoli ajoharjoittelussa on se, että muun temppuilun lisäksi pitää opetella myös vaihteiden vaihtaminen kun ei tehoalue ole kovin laaja. Joidenkin mielestä tämä voi tietenkin olla hyväkin puoli.

Kirjoittaja: TARU KOSKINENMoi!

Laji on kivaa ja lähes poikkeuksetta on vastaanotto ollut oikein mukavaa kaikkialla. Miesten seassa pärjäämisessä on haastetta! Itse ajan siis enduroa, ehkä johonkin veteraanicrossiin voi sitten joskus mennä. Laji vaatii naiselta keskimääräistä parempaa lihaskuntoa ja hyvää kestävyyskuntoa. Tuossa on mun mielestä se suurin haaste, pitää olla sekä voimaa että kestävyyttä. Ajotekniikka kehittyy suht nopeasti, kun on joku, joka neuvoo ja jaksaa vaan treenata samoja juttuja tarpeeksi kauan. Pyörästä en malta olla sanomatta, että ota 125-kuutioinen 2-tahtinen pyörä ensimmäiseksi. Itse harkitsin alussa jopa 80 kuutioista. Alussa on tärkeää, että pyörä on mahdollisimman kevyt ja helppo käsitellä. Keveyden merkistys korostuu, mitä vaikeampaa/teknisempää rataa tai reittiä ajaa. Sitten kun on hieman kokemusta ja käsittelytaitoa alla kannattaa harkita niitä pieniä nelitahtisia.. Naisten enduroleiri on suunnitteilla seuraavan kerran ensi kesäkuuksi, sinne kannattaa crossiharrastajankin tulla, samaa perustekniikkaa harjoitellaan. Hei Pentti! Kaikki yhteistyötarjoukset otetaan vielä vastaan ;-)

Kirjoittaja: Maunu Laitinenkuules ville lähtisitkö sitten ajamaan sitä meidän raktoria kakskyt kilsaa suuntaansa sinne montulle ja takas meille. kun minulla ei oo korttia eikä ikää häh miten on ett varmaan itekään vois vastaa vassa tilan teessa mitään .tarkoitus siinä mitä kerroin oli että tämä crossista kiinnostunut henkilö osaisi varoa aluksi. sillä kun olin meinannut ajaa siletä radalta ulos niin en ollut ajanut siellä vuoteen .
ja tämän montun reitit ovat minulle silti tosi tutut olen ajanut sielllä tosi paljon .se vaan sattui että kun en muistanut ett miten tässä kohti pitää ajaa niin sittenn lensin.

Kirjoittaja: Pentti RaittilaJos vielä lisään tähän kannustavaa historiaa naiskuskeista, niin kai se rohkaisee. Katja Repo ajoi tossa 80-luvulla tosi kovaa, taisi jopa voittaa joitakin B-piikin kisoja, hän siirtyi sitten offroad polkupyöräpuolelle ammattilaiseksi. Marina Rinne (Tarun sisko) piti 90-luvun alussa 80-luokissa poikia pilkkanaan. Kirsi Kainulainen on aloittanut crossista ja pärjää nyt hyvin rr-radoilla. Niin ja sitten Koskisen Taru Espoosta antaa hanaa crossiradallakin jo reilusti ja hypyt onnistuu hienosti. (Jokos on Tarulle sponssit kunnossa EM-enduroon?) Ja onhan sitä naisille järjestetty ihan oma enduroleiri, josta varmaan tulee ajastaan tietoa. Meillä Mikkelissä on ollut tyttöjä cossileirillä ja aina on kehitystä tullut. Joten kyllä laji naisille sopii, mutta rankkaa se on vaatii pitkää pinnaa. Jos vielä näin pappa-ikäisenä annan neuvon: ihan rauhallisesti alkuun crossiradalla, ja sitten kun taito kehittynyt kokeile enduroa, siellä kun on ihan oikeat naisten sarjatkin.

Kirjoittaja: Katri SjövallKiitos kiitos kaikille!
Taidan todellakin ottaa yhteyttä tuonne Tampereen moottorikerhoon...
Vielä voisin sanoa etten ennen ole minkäänlaista moottoriurheilua harrastanut (surprise!!), seurannut vain tv:stä...
Vähän myöhään taidan olla liikkeellä (ikäni puolesta...) mutta enköhän aika nopeasti opi ainakin perusasiat, koska kiinnostusta riittää ja luulisin, että rohkeuttakin ;-)
Vauhtia elämään!

Kirjoittaja: Ville SepponenAsia lyhyesti:
1. Yhteyttä paikalliseen moottorikerhoon. Eli TamMC:n http://www.tammc.com/ ja menet vähän tutustumaan minkälaista touhua paikallisella rossiradalla on.
2. Motocrossiin ja muihin kaksipyörästen lajeihin pääsee vähän tutustumaan Suomen Moottoriliiton sivuilta. http://www.moottoriliitto.fi/
3. Ja sitten vain tutustumaan erillaisiin pyöriin, koe istumaan ja katteleen mikä on mieluinen.

offtopic: Maunu voi tulla lanaamaan paikallisen montun itekkin eikä ruikuttaa pattisesta radasta. Kaverin kanssa ollaan kunnossa pidetty ja ite ollaan löpöt traktoreihin ostettu ja mitään ei olla vaivanpalkaksi saatu.(paitsi haukut pattisesta/huonosta radasta)

Kirjoittaja: Maunu Laitinensirkku puhuu asiaa ota vaan yhteyt paikalliseen moottori kerhoon ja kantsii kysyy ett onks sill mitään "crossi kuoluu " jos ois joku meuvomassa sillä itse aloitin ajon kunnolla tänä kesänä ja se kerho mihin kuulun pitää juuri vastaavaa joka toinen viikko. hypyistä sen verran, että niitä kannattaa varoo itse tulin toissa ajo kerral vähän liian kovaa vaan yhteen tosi pieneen töysyyn ja olin meinannut lentää radalt ulos ( no olihanse paikallinen monttu kyllä huonossa kunnossa). mutta ois pitä ny ajaa hiljempaaja yks juttu mitä sulle tuskin kun mulle kyävälil silleen ettt pyörä meinaa hyytyy enne yhen pöytä hypyppyrin loppuu, niin pöytä hyppyri on hyppyri joka on päält mekö lailla tasanen ja kummassakin päässä on maa jonkin moisessa kulmassa ,tämä minulla johtunee suuresta painosta ja pyöräkin on kaiken lisäks vanha katu enduro ja neli tahtinen 125 kuutioinen ei mikään huippu. teknii kasta en hirveesti tiiä vielä mutta kyllä kaikki tieto mitä on niin tullaan käyttämään nuitten tietämättömien crossireitten avuks.

Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTOMoro!
Anssilta taytta asiaa ja etenki jai mieleen tuo "pikkupojat paastele ohi etta korvat lepattaa". Tuli lahdettya itse vuosien tauon jalkeen montulle Kesakuussa ja 12v. skidi meni just silleen, 65cc:lla, ja viela silloinkin kun luulin saaneeni taas jotenkin juonesta kiinni.
Ei mene enaa! Eli valoa tunnelin paassa...

Olen itsekin Tampereelta ja mita mopon huoltoon tulee, niin neuvoja ja apua saat kaiken minka minulla on annettavaa. Itse ajoin vaan katuenskalla viela elokuuhun, sitten aloitin Kotarin nelarilla, siita Husaberiin ja nyt on mini-Temmi. Tunnen muutenkin nelarit paremmin, mutta tuo 85cc Temmi tulee takuulla ytimiaan myoten tutuksi ennen kevatta ja sita myota muukin kuin 70-luvun 2T-tekniikka.

Ajelen oikeastaan vain enskaa, krossi on niin tylsaa parin ekan kierroksen jalkeen. Akaan montulla kayn kuitenkin valilla treenaamassa tekniikkaa ja se on naista taman seudun montuista ehdottomasti helpoin aloittaa. Lahden myos kanssasi ajamaan ja voisin jopa ehdottaa tutustumista lajiin hetimiten jos lainamopoksi passaa 400cc Husaberg nelari tai 85cc TM valikoko MX:sta EX:ksi muutettuna. Matkaa Akaan motulle Tampereelta tulee 5km enemman kuin sysilukkoon, 5 vahemman kuin kaanaaseen.

Olen 47kg/152 cm, ja mopoja on tullut vaihdettua puolen vuoden sisaan kuudesti, ajettua n. 20 erilaista ja lyhyesti koitettua montaa muuta. Olisin siis varmaan koht hyva henkilo vahan alkuun opastamaan vaikka menetkin pian jo ohi taidoissa ja tiedoissa. Koska ajelen Enskaa, niin tuo mopon paino on karjistetyn tarkea seikka, samoin alavaanto, josta syysta haluan edelleenkin ehdottomasti nelarin. Montulle tai nopealle reitille kuitenkin ottaisin ehdottomasti tuon 109kg Husabergin 72kg TM:n sijaan, silla se ei vasyta ollenkaan niin kuin kivinen ja juurakkoinen polku.

Itse en ole havainnut mitaan ongelmaa sukupuoliseikoista johtuen. Jotkut tyypit on hirveen hanakoita neuvomaan ja jopa ihan mita sattuu (suodata, kayta omaa paata), jotkut (montulla) suhtautuu niin, etta mita v**tua toi akka taalla tekee, mutta paasaantoisesti kuitenkin vastaanotto on ollut varsin positiivinen. Enska-sakissa (KaMoKe) pojat on ottaneet tallasen kolmikyppisen todella hyvin porukkaan ja ollaan sovittu treeniaikoja yhteen. Apua saa mopon nostamiseen ja aina joku lahtee polulle peraan vahingon varalle. Kerran olen antanut tosin nostaa moponi pystyyn vaikka olisin itsekin saanut, silloin laskeskelin jaljella olevaa matkaa ja ajattelin, etta nyt on paree saastaa voimia (Kiitokset Kivelan Retzalle ekalla tehotankki-ajelulla...). Kanamaista...mutta eipa ole tullut tavaksi.
Sellanen asia mita kannattaa suodattaa kunnolla on nuo kommentit pahasta/ei pahasta. Krossissa se on tietty vahan eri asia, mutta kannattaa esim. vahan varoa hyppyja...hanaa vaan...takakorkee...pitka lento...sairaalareissu saattaa osua eteen. Eli, kundit vahattelee joskus ihan mita vaan , vahan niikuin ne haluis paasta leikkimaan pelastavaa sankaria. Ei kuitenkaan kaikki, mutta olen kuitenkin havainnut varmimmaksi jututtaa samasta asiasta useampaa henkiloa.

No joo, ei tanne saitille enempaa, rimpauta tai mailaa, hiton kiva saada lisaa akkoja porukoihin. Innostuppa viela enskasta...eli:
Klikkaa nimea ja laita mulle mailia tai soita 0400-927265.

Kirjoittaja: ARI KUOKKATietoahan saa joka paikasta kun vaan kysyy. Jos asut tampereella, niin tampereen moottorikerholaiset varmaankin osaavat auttaa. Kaikenlaiset motocrossleirit, joissa mukana myös 125 kuutioisia ja isompia, ovat myös erittäin hyviä oppimispaikkoja aloittelijoille.
Talven aikana olisi hyvin suositeltavaa kerätä ainakin jonkin verran peruskuntoa ja kestävyyttä lihaksiin. Crossi on kestävyys laji siinä missä hiihtokin on.

Jos on lisää kysyttävää niin lähetä sähköpostia osoitteeseen webmaster@kouvmk.com

Kirjoittaja: Anssi LehtinenNaisia ei juuri krossiradoilla näy, mutta tuskin sieltä ketään pois ajetaan. Motocross on kestävyyslaji, ja vaatii melkoista kuntoa, ettei koko erän vauhti jää kiinni kunnosta vaan taidosta. Lihaskuntoa vaaditaan mieheltä sellaisen normaalin peruskunnon verran, ei mitään voimanostajan räjähtävää voimaa, mutta varsinkin pienikokoinen nainen saattaa tarvita hieman enemmänkin painoharjoittelua.

Englanninkielen hallitseminen auttaa merkittävästi jos aikoo lajiin enemmänkin perehtyä, perusteoksiksi ja talvilukemiseksi löytyy esim. amazon.com:ista:
Pro-motocross and Off-road Riding Techniques
ja
Motocross & off-road performance handbook

Eka keskittyy ajotekniikkaan ja toka pyörien tekniikkaan.

Jos joudut ostamaan käytetyn pyörän, kannattaa jostain värvätä mukaan tyyppi, joka tietää jotain (krossi)pyöristä. Tämä ei tarkoita naapurin Kakea, jolla on joskus 70-luvulla ollut katu-Honda.

Pikavinkkinä yritä hankkia ainakin alle 5 vuotta vanha pyörä ja vaadi mukaan ohjekirja (sen puute kertoo jo jotain siitä, miten pyörää on pidetty). Ainakin Yamahoiden ohjekirjoissa kerrotaan huoltotoimenpiteet erittäin yksityiskohtaisesti, KTM:ien ylimalkaisemmin.

Paikalliseen moottorikerhoon kannattaa varmaan ottaa yhteyttä. Onhan johonkin krossiradalle vähän karu lähteä (pikkupojat päästelee ohi niin että korvat lepattaa, aloittelijan sukupuolesta riippumatta) jos ei ole kasvanut lajiin polvenkorkuisesta asti, mutta minipyörien radat ovat ainakin täällä PK-seudulla tosi hyvässä kunnossa, ja ehkä niillä harjoittelu sallitaan aikuisellekin jos nätisti pyytää. Ekaks voi tietty olla sopiva hiekkakenttä tahi -monttu harjoitusalueena.