Lumispooriajon tekniikka?
23.10.2009 - 21:01
| Vesa martin
Do dii eli piikit on hommattu - lumia odotellaan. Koskaan en ole metriäkään ajanut talvella. Sileet enskapohjat hommaan. Miten se spooriajo siis oikeen menee oikein tehtynä? Vissiin toinen mielellään jarrujalka tapilla ja toinen jalka spooriin? Jengi valittaa palstoilla että hemmetin raskasta. Onko näin?
Foorumit
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
http://www.bike.fi/content/1100/
katso myös biken sivuilta kaikki petteri silvanin enduron talviajokoulu videot.
On se alkuun pirun raskasta. Ja on se nykyvähälumisina talvina myöskin pirusti maahan kunnolla yltäviä kuskeja suosivaa. Mutta jos lunta tulee pitkin talvea paljon ja jalkaspoorit kohoaa sinne koneen tasalle, on tapit etulyöntiasemassa - pitkäkoipiset vaan valittaa kuinka jalat ja vatsalihat puutuu, lyhytkoipisilla on helppoo ;)
Mutta vaikeeta se on kaikille alkuun. Tosta Bike jutusta puuttuu kokonaan mun mielestä se kaikkein oleellisin pointti - sit se alka asujua kun pystyy vaan rennosti istuskelemaan kyydissä, antaa mopon ohjata ja stongan hakata, painoa vaan eteen ja tukea siitä tapilla olevasta jalasta. Kun toinen jalka on tapilla, pystyy keventämään pateissa.
Sitten kun siihen pääsee sisään, on se tosi makeeta hommaa. Jos lunta on paljon ja kova spoori, saa taittaa mutkiin niin että stongan pää pöllyyttää lunta sisäkurvista, pitää alkaa kiristellä iskareita kun alkaa pohjailla MUTKISSA. Ja kun jostain patista lähtee, pyssää vehkeet aika nopiaan paksuun hankeen ja itsellekään ei tule parhaassa tapauksessa mustelmaakaan jopa 5m lennosta. Viime talvina ei ole juuri lunta ollut ja spoorikausi on ollut heikompaa, aiemmin tuli jo kevään kynnyksellä kyllästyttyä siihen iänikuisen yhden ja saman uran seuraamiseen.
Mutta tämmösillä taviksilla on \"pikkusen\" matkaa Tuijan kyyteihin,se on vuosien määrätietoisen harjoittelun tulos...Mutta ei voi kuin ihaillen katsoa Tuijan menoa,vitosen vauhdista kallistetaan pyörää mutkaan,iskarit lyö pohjaan ja kumimurska lentää tupeista mutta vauhti ei hidastu mihinkään,todellista tappoluukkua sanon minä!!!
Kiitoksia Tuija hyvästä vastauksesta. Olen katsonut kyllä moneen kertaan nuo Bike sivun videot ja näyttäähän se hienolta kun Silvan ajaa :P Olin ajatellutkin että sen ohjaustangon on annettava mennä menojaan spoorissa ilman että vänkää kauheasti vastaan. Ok eli paino eteen ja toisesta tapista tukea. Toinen kenkä saa vissiin sitten luistella lumen päällä. Voipi olla mielenkiintoista eka kerta :)
1. Aloita harjoittelu heti kun tulee vähänkin lunta (eikä ole vielä spooria), siinä oppii pikkuhiljaa tarjoamaan/luistattamaan jalkaa ja pitämään tasapainoa. Pyörä ei mene vielä suoraan kuin juna niin pysyy tasapaino helpommin yllä. Kun lunta tulee lisää niin pikku hiljaa tottuu. Ei tule yllätyksiä toisin kuin jos ajaa ensimmäistä kertaa syvässä ja kovassa spoorissa joka ei anna periksi tai anna kallistaa mutkissa.
2. Ikinä ei voi painottaa liikaa saappaiden luiston tärkeyttä. Myös liian pehmeä satula on kamala. Samoin liian liukas.
3. Venyttele nivusia/lonkkia/lantiota/vatsoja. Ei satu jälkikäteen niin kovin ja välttyy revähdyksiltä jos ja kun jalka tökkii alussa. Myös lantio ja alaselkä saisi liikkua, satulasta on paljon vähemmän liikkumavaraa pyörän päällä niin liikkuvuutta tarvitaan.
4. Crossikuskityyliin tapeilta spoorin ajoa ja opettelua suosittelen vasta sitten kun pysyy satulasta pystyssä niin säästyy muoviosia.
5. Hitaasta vauhdista on helpompi aloittaa, vaikka vauhti periaatteessa pitääkin mukavasti tasapainon.
6. Sitten kun alkaa pysymään näpeissä ja vauhti kasvaa niin toinen jalka koko ajan tapilla. Alkuryöminnässä ei niin väliksi, mutta auttaahan sekin pyörästä otteen pitämisessä.
No nyt kyllä se pieni piru olkapäälläni sanoo: \"Mitä paremmaksi spoorikuskiksi kehityt, sen varmempaa on, että et ikinä pärjää missään kansainvälisessä kisassa\". No itse yritän sanoa, että on siihen sääntöön yksi poikkeus: Aholan Mika...kumpi meistä lienee oikeassa??? Pappa ???