Suojatakit suojaa?
Tallissa kun tulee piipahdettua siirtyy katse aika usein seinälle nostamaani haljenneeseen rintapanssariin. Halkaisin sen panssari cc:ssä siten että ohjaustanko osui keskelle rintaan liukuen tästä vatsaan. Tulee mietittyä että mitäköhän minulle olisi käynyt jos minulla olisi ollut päällä vetoketjulla puettava panssairpaita. Hylkäsin tämän käytöstä viime syksynä, kun juttelin kokeneen kuskin kanssa järkevistä suojista. Puhun siis sellaisesta verkkopaita-suojahässäkästä jossa on kaikki mahdolliset suojat mukana mutta oikeastaan ei mitään kunnollista. Noissa paidoissa kiinnitys on edestä vetoketjulla - eli koko rintalasta on täysin suojaamaton. Ainoa hyvä mitä noissa pannssaripaidoissa taitaa olla on tuo selän suojaus? Tämäkin on mielestäni parempi sellaisella yhdistelmällä jossa käytetään perinteistä harttaria jossa on yhtenäinen leveä selkäsuoja ja tämän lisäksi käytetään erillistä munuaisvyötä jossa on hyvä alaselkärangan suoja.
En kirjoittaisi tästä asiasta muuten mutta eräs kerhokaveri mainitsi ikävästä tapahtumasta asiaan liittyen kun kerroin omasta tuuristani. Tuolloin tajusin että taisin olla itse onnekas ja minulla oli päällä oikeat suojat.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
On totta että perinteiset muovihartiasuojat suojaa parhaiten rinnan ja vatsan alueelta. Niiden heikkokohta taas on olkapäiden ja selän suojaus. Suojapaidoissa taas on hyvä selkäsuoja ja suojat pysyvät myös paikoillaan olkapäiden kohdilla. Muovihartiasuojien selkäsuoja on mielestäni vitsi. Kovan muovin lisäksi niissä on kovia pyöreitä niittejä. Kova muovi selkärankaa vasten ei ole mielestäni parasta suojausta. Energia vain siirtyy selkärankaa vasten.
Markkinoilla ei mielestäni ole tällä hetkellä kunnon suojia jotka vielä toimisivat hyvin niskatukien kanssa. Kehitys laahaa suojien kohdalla pahasti jäljessä jos sitä esimerkiksi verrataan pyörien kehitykseen.
Eikös tuollainen Spartakus olisi siis hyvä valinta:
http://www.knobby.eu/fi/art/spartakus-x7-large.php
\"kokonainen\" rintapanssari ja sopii yhteen Leatt bracen kanssa
Itse kun tänä keväänä taas pitkästä aikaa aloittelin ajamista, huomasin, ettei oikeen sattunut Leatt 80-luvun lopun hartsareihin...
Päädyin NoFearin Stratos-suojiin, niissä on takaosassa tasku Leattin selkärankaa vasten tulevalle ulokkeelle ja istuvuus niskatuen kanssa muutenkin 100% toimiva. Suojaavuudeltaan vaikuttaa todella hyvältä. Oman kokemuksen perusteella voin suositella lämpimästi.
Itse päädyin vuonna 2008 suojapaidan hankintaan, kun aloitin enduroharrastuksen ja piti hommata varusteet. Etunsa on silläkin rintapanssariin verrattuna. Ainakin tällaiselle kuntokuskille sopii hyvin. Kaikki suojat ovat samassa paketissa, ja todellakin olkapäiden ja kyynärpäiden suojat on todettu lukuisten kaatumisten kautta toimiviksi. Selkäsuojaa pidän myös hyvänä.
Sitä en osaa sanoa, enkä paljon välitäkään, minkälainen on näiden yläkropan suojusten jakauma vaikkapa huippukuskeilla - vaikka sinänsä kiinnostava tieto sekin. Haluaisin vain vähän suojapaidan käyttäjänä puolustaa myös suojapaidan rintasuojaa, kyllä silläkin jokin virka on. Lauantaina törmäsin kivenlohkareeseen, joka käänsi stongan täysin oikealle. Rintakehä sai iskun ohjaustangon päästä. Se osui suojapaidan rintaan, muutaman sentin vetskarista vasemmalle. Suojukseen jäi selvä jälki. Tangon pää kyllä liukui sitten vetskarin kohdalle ja edelleen alas vatsaan asti (tai pikemminkin minä liu\'uin tangon päätä pitkin :-)). Rintalastan kohdalle ja vatsaan tuli pieni ruhjejälki. Suojus kuitenkin otti tässä tapauksessa ensimmäisen iskun vastaan ja jakoi iskun energian isommalle alalle. Lensin vielä etukautta kuperkeikkaa kivikkoon. Muualle ei ottanut kipeää. Olin kiitollinen ylhäältä alas asti ulottuvasta selkäsuojasta.
Epäilemättä on niin, että erityyppiset suojat antavat erilaisen suojan. Rintapanssari suojaa koko rintakehää paremmin kuin suojapaidan rintasuojukset, mutta todennäköisempää on suojapaidan tapauksessakin, että isku tulee jonnekin muualle kuin juuri suoraan kapean vetoketjun kohdalle (jonka mielestäni kyllä voisi vielä suojata erillisellä kovalla suojuksella).
Endurossa voi tapahtua niin monentyyppisiä onnettomuuksia, että on aina vähän tuurista kiinni, käykö pahasti vai selviääkö vähällä. Jos sattuu pahasti, sitten voi jälkeenpäin jossitella, että jos olisi ollut sellainen ja sellainen suojus, niin ei olisi käynyt mitään (tai että olisi käynyt pahemmin :-)). Pääasia kai kuitenkin on, että suojaa itsensä jollakin tavalla. Kaikkia eri suojuksia ei voi päälleen vetää ja kaikkia paikkoja ei voi suojata. Se jää sitten onnen varaan, mihin se osuma tulee.
Tänään tuli jo sen verran testattua tota NoFear Stratosta tositoimissa, että normaalissa harrastelija-veteraanin vauhdissa kun sain etupään vallin yli ja laskeuduin jo kaatumaan ehtineen pelin ohjaustangon päätä vasten, niin hyvin otti iskun vastaan.
Vastaavassa tilanteessa muutama vuosi sitten stonga osui niiden 80-luvun hartsareiden etulevyn viereen ja kaksi kylkiluuta sanoi naps.
Vetomiehethän ei tämmösiä lippoja heitteliskään, tai jos sattus lipsahtaan, niin menisivät vauhdilla pelin yli, mutta meillä r-a-u-h-a-l-l-i-s-e-m-m-i-n ajavilla se laskeutuminen saattaa tapahtua tosiaan just osittain siihen stongan päähän.
Mukava nähdä että kokemuksia jaetaan ja jokainen ehkä osaltaan miettii kokemustemme kautta omien suojiensa tasoa. Henkilökohtaisesti olen aliarvioinut rintapanssarin merkityksen kunnes omalle kohdalle tuli tämä läheltä piti juttu. Näinhän se on että polvitukiakin ostetaan usein vasta kun se ensimmäinen leikkaus on takana. Niskatuki on minullakin vielä ostamatta 8>) vaikka hyvällä ystävällä on rankamurtuma.
Tuodaanpa omakin kokemus jakoon. Harrastusta aloitellessa hommasin Dainesen suojapaidan, joka istui erittäin hyvin päälle ja suojat kaikin puolin vaikuttivat hyviltä, varsinkin selkäsuoja. Ekana kesänä onnistuin kuitenkin kaatumaan radalla mutkassa \"pienehkön\" etupään vatkaamisen jälkeen mutkassa olleen uran kovahkoon valliin ja tuloksena pari katkennutta kylkiluuta ja revennyt munuainen. En tuossa tilanteessa ehtinyt iskun vastaanottoa mitenkään valmistelemaan vaan mätkähdin suoraan ilman pomppuja tai liukumista siten valliin, että isku osui vasemmalle puolelle juuri hieman rintasuojan alle. Jälkeenpäin en vielä suojapaidan suojaavuutta kuitenkaan kyseenalaistanut vaan ajattelin että kävi vain huono tuuri. Seuraavana talvena sitten enskaa ajellessa hakkuuaukealta löytyi ainoa kaadettu reilun 5cm halkaisijan omaava puunrunko, joka oli sopivasti jäänyt toinen pää pystyyn seivästysmallisesti odottamaan kaatuvaa enskakuskia. Pitihän tuossa kohtaa sitten kaatua juuri tuohon kyseiseen \"tikkuun\" ja osuma juuri samaan vasempaa kylkeen samojen luiden väliin, suojapaidan suojan alapuolelle. Tuosta onneksi selvittiin hetken puhaltelulla ja parin viikon kipeällä kyljellä. Olihan tuossakin mukana huonoa tuuriakin, mutta molemmat tärkyt siis osuivat tuon suojapaidan suojan alapuolelle. Tuon jälkeen sitten hommasinkin perinteisemmän Acerbiksen harttarin, jossa on reilut 10cm alemmaksi ulottuva koko etuosan kattava yhtenäinen suoja sekä vielä suoja kyljessäkin, eikä se kuitenkaan yhtään haitaa kokonsa puolesta ajoa. Itselläni siis suurin syy suojapaidasta luopumiseen oli juuri heikko ja pienialainen rintaosan suojaus...