Rakkaat enduromiehet !
Kirjoitan tämän kirjeen hyvin hitaasti, koska tiedän että moni teistä ei lue Racer X:ää kovin nopeasti. Emme aja enää siinä samassa metsässä kuin silloin ennen, koska eräs kaverini luki lehdestä että jarruvalot aiheuttavat oraville päänsärkyä.
En voi edes lähettää teille uutta käynnistyspoljinta, koska teidän enduroissa ei ole paikkaa mihin sen laittaa. Acerbis sanon minä. Acerbis !
Tämä uusi enduro on oikein mukava. Siinä oli undulaattikin. En ole ihan varma puhuiko se. Viime viikolla laitoin sen treenin ajaksi ohjaustangolle enkä ole nähnyt sen koomin.
Eräs hyvä ulkomailla asuva ystäväni sanoi että kypärä jonka pyysin lähettämään on otsavaloineen kauhean painava ja sen lähettäminen olisi tullut kovin kalliiksi. Otimme kypärän akun irti
ja laitoimme sen selkäreppuun. Se oli ratkaisu, kypärä on tulossa.
Jarmolta jäi eilen avaimet ilmanputsarikoteloon. Valotkin olivat päällä. Kerkesimme jo olemaan todella huolissamme. Kesti yli kaksi tuntia ennen kuin hän sai avaimet takaisin. Akku oli loppu, tarvitsimme käynnistyskaapelit.
Ystäväni Markku sai eilen uuden enduron. Kas Kas ihmettelin, se on uusi mutta näyttää 1980-luvun Maicolta. Markkukin ihmettelee, minä tiedän syyn.
Kaksi sanaa Leo ja Vince. Tuo kuusi metrinen äänentainnuttaja. Unelmissani jään sillä puiden väliin kiinni. En pysty kääntymään. Se pistää miettimään, tekee mietteliääksi.
Moni meistä ilmottautui käärme kustaalle. Niin tein minäkin tosin en tiedä miksi. Miksi ? kysyn itseltä joka ilta. Oliko syynä legendaarinen mäki vai upposuo. Mene jä tiedä. Pakko sinne on päästä.Uudestaan ja uudestaan. Se on kuin huumetta. Saatan olla riippuvainen.
Lisävalokauppa käy kuumana. Metsät täyttyvät käytetyistä polttimoista. H4:sia veikkaisin.
Neljätoista kaveriani jäi eilen seisontatuesta jumiin pöytähyppyriin. Yrittivät varoittaa hätävilkuilla. Turhaan, heitä ei saatu pelastettua.
Sää ei ole ollenkaan hullumpi. Viime viikolla satoi 16 kertaa, ensin satoi 11 päivää ja toisella kerralla viisi. Ilma on ajoharjoitteluun täydellinen.
Kaatumaraudat, 18 takarengas, juomapullotelineet, lisävalot, sähköikkunat, sormenlämmittimet, goretex, vyölaukkut, alas käännetyt lipat ja eripari ajokamat ovat meille pyhiä asioita kuin Päijännekilpi konsanaan. Pidetään niistä kiinni. Ymmärsittekö pidetään niistä kiinni !
God bless you, im on the run.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Heinäpaali se on pelastus... heinäpaali. Lajiryhmä oli määrännyt, että jokaisella endurokuljettajalla pitää olla mukana oma heinäpaali.Endurossa on tapahtunut liian paljon loukkaantumisia. Heinäpaaliteline on tehtävä jokaisen enduropyörän takahäkin päälle, ja siihen oltava katsastuksessa hyväksytty FIM:n pykälät täyttävä heinäpaali. Kun kilpailija sitten aikoo kaatua, sieppaa hän nopeasti henäpaalin, ja heittää sen pehmukkeeksi alleen. Näin vältetään ennenkaikkea pahat reisiluuvammat, ja myös lonkka- ja selkävammat... No niin kun sitten heräsin puhelimen räminään, ymmärsin kyllä mistä tämä uni tuli, mutta tässähän tämä on lajiparlamentille pohdittavaksi, ja Sami Suontakainen-Rönkölle jalostettavaksi...paranemisia ;) Pappa
Mielen helkkyväisiä, ajatuksen karkulaisia, sielun lentoisia suojaustoimi varjelkoon. Sääri, olka ja reisi tyystin on vain valkeaa luuta; pää on puuta ja vaurion saa herkemmin. Ajatus tikkuaa, mieli takkuaa.
Keskittykäämme siis aivovammojen torjuntaan! Edelliset ja tämäkin kirjoitus olkoot todistuksina tähänastisista epäonnistumisista.
Eri mieltä siis taas kerran täysin erimieltä. Ei pää voi olla puuta, kun se tuottaa edellä kerrotun unen. Tämä uni tuli, kun apealla mielellä nukahdin kuultuani huonon uutisen. Ja kyllä se uni oli aika selvä, olin siinä taas enskan huoltohommissa, ja niitä heinäpaaleja purettiin katsastukseen kaikista huoltoautoista, ja kiroiltiin lajiryhmän typeriä määräyksiä. Mutta voisi se heinäpaali olla hyvä, jos ajaa päin puuta, sen voisi heittää pehmukkeeksi siihenkin väliin. Eikös tästä voisi insinöörit laskeskella, joitakin vaimennuskertoimia?
Ystävällisin terveisin
Pappa