Nikasil-pinnoitteesta

Kirjoittaja: Harri VanhalaTäydennetään vielä varoituksella, että vanhemmassa kalustossa voi olla mahdollisuus käyttää rautasylinterin männänrenkaita Nikasil-pytyssä. Poraukset eivät ole muuttuneet, materiaalit ovat. MISSÄÄN TAPAUKSESSA EI PIDÄ KÄYTTÄÄ MÄNNÄNRENKAITA SEKAISIN (RAUTA, PINNOITETTU), ELLEI VALMISTAJA ANNA SIIHEN LUPAA!

Kirjoittaja: Keke LomperiJoo kiitoksia näistä vastauksista ja varoituksista .nikasil ei siis kulu

Kirjoittaja: Jarmo NiskanenTuohon voisi lisätä vielä että karbidi-kivillä hoonattaessa kuluvat ne pehmeät partikkelit, kun taas se kovempi Nikasil ( tai muu vastaava) jää ennalleen. Tuloksena on huomattavasti karkeampi pinta. Timanttityökalut pystyvät kyllä hyvin.

Seoksia on hyvin monia, Nikasil on yksi tuotemerkki. Parempi olisi puhua pinnoitetusta sylinteristä.

Yleensä kevyessä kiinnileikkautumisessa pintaan ei juuri tule kuoppaa, riittää kun hioo ja liuottaa alumiinin pois.
Rankemmassa leikkautumisessa pinta painuu kuopalle ( alla oleva alumiini antaa
periksi ). Silloin ei auta kuin uudelleen pinnoitus tai uusi osa.

Kirjoittaja: Harri VanhalaEI ihan vastausta kysymykseesi, mutta taustaa kuitenkin:
Rautasylinteri toimi aikanaan hyvin, mutta kun tehot vain lisääntyivät ja piti vielä tuotteita halventaakin, päädyttiin siihen, että koneistetaan sylinterin reikä hyvin tarkasti ja pinnoitetaan sen helevetin kovalla aineella. Moottoriteknisesti tärkein etu lienee lämmönjohtavuuden dramaattinen paraneminen, onhan alumiini radikaalisti parempi lämmönjohde kuin rauta.

Nikasil-pinnoite on hyvin ohut, luokkaa 5-7 sadasosamilliä eli ei siitä paljon voi pois kulua. Nikasil on nikkelin ja piiyhdisteiden seos (NIKkeli, SILikaatit) ja kulutuskestävänä aineena on sotkussa olevat pienet äärimmäisen kovat partikkelit, jotka "kantavat" mäntää eivätkä kulu oikein millään. Näiden partikkeleiden väliin jää taskuja, joissa öljy viihtyy.

Nikasilin tarkka työstäminen on kallista ja niinpä on menty siihen, että valmistuksen jälkeen sylinterit mitataan ja luokitellaan 2-3 kokoluokkaan ja koko merkitään sylinteriin, yleensä kirjaimella A, B tai C. Männän pitäisi olla vastaavalla merkinnällä varustettu. Itse en ole kovin ihastunut siihen, että pieneen Nikasil-pyttyyn laitetaan hiukan isomman luokan mäntä. Antaa lisää tehoa etenkin, jos se täyden kuun aikana vaihdetaan.

Pääsääntönä voisi sanoa, että Nikasil ei kulu. Jos se kuluisi merkittävästi, sitä ei enää sylinterissä olisi.

NIkasilin hoonaus on vanha oppiriita. Nikasilin kehittäjät ja sylinterin pinnoittajat katsovat, ettei Nikasil ole hoonattavissa kuin timanttityökaluilla ja sittenkin tarvitaan suuret työpaineet. Tavallisilla karbidivehkeillä ei saa kuin vahinkoa aikaan. On toki tiedossa, että pintoja on hoonattu kotikonstein, eikä "mitään ongelmia ole ollut". Ei varmaan kyllä hyötyäkään. Ei jotain työvaihetta kannata tehdä vain sen takia, ettei siitä ole kovin suurta haittaa.

Monia Nikasil-pyttyjä on suotta romutettu, kun kiinnileikannut mäntä on jättänyt jäljet sylinteriin ja erheellisesti on kuviteltu Nikasilin revenneen irti. Useassa tapauksessa on vaikea sanoa, onko pintaan tarttunut jotain (koholla) vai onko pinnassa koloja. Hapolla voi liuottaa männän jämät irti ja elvyttää Nikasilin taas ajokelpoiseksi, jos pinta on jäänyt ehjäksi. Näinhän ei aina käy.

On muitakin vastaavia pinnoitteita, NIkasilista on tullut vähän samanlainen käsite kuin mono tai heteka.

Jos sylinterin kulumat huolestuttavat, niin voithan sen tarkistaa aivan perinteisin menetelmin.