Monttupyörien asentamisesta

Kirjoittaja: Harri Vanhala
Keskusteltiin keulojen herkentämisestä ja asennusjärjestyksestä. Ajattelin, että keskustelu siirrettäisiin uuden otsikon alle, kun kaikki eivät kuitenkaan lue keulajuttuja.

Tuo keulakeskustelu toi mieleen monta muutakin asiaa, jotka offroad-pyörissä ovat yksinkertaisia ja kenen tahansa ymmärrettävissä ja asennettavissa, mutta joita ympäröi kummallinen mystiikka ja ovat siksi monen pyörässä pielessä. Jo vuosien ajan pyörät ovat olleet paljon parempia kuin kuljettajansa. Täytyy olla kovalla tasolla, jos huolella asennetun ja säädetyn pyörät ominaisuudet eivät riitä. Road racingissä tilanne on helpompi ymmärtää. Pyörien ja renkaiden kehitys ei auta hiukan huipun alapuolella olevia kuskeja lainkaan, vaan vain aivan äärimmäistä huippua. Jos haluaa ottaa hyödyn irti vähän hallitummin kaksipyöräsladissa ajettavasta kumiseoksesta, pitää osata tosi paljon!

Offroad-pyörien kauneus on niiden yksinkertaisuudessa ja, paradoksaalisesti, juuri niiden yksinkertaisuus tekee niistä niin vaikeasti asennettavia! Koska mikä tahansa remppa käy keneltä tahansa, ei ymmärretä, että yksinkertaisuuden eteen on nähty tehtaalla paljon vaivaa ja työ on tehtävä erittäin huolellisesti, jotta laitteet pelittäisivät parhaalla tavalla. Jatkona aiempaan keulakeskusteluun on kyllä todettava, että monesti on syyhyttänyt sormia kirjoittaa lyhyitä juttuja ihan perusasioista, joita me pyörien kanssa touhuavat ylenkatsomme. Olen lueskellut huippumekaanikkojen antamia ohjeita eri säädöistä ja niissä on yleensä se ongelma, että huippumekaanikko tekee töitä huippukuskien kanssa ja niinpä ohjeetkin sitä heijastelevat. Mekaanikolle on ilman muuta selvää, että perusasiat ovat kunnossa ja keskitytään siihen viimeiseen prosenttiin, jolla MM-eriä ratkotaan. Näiden perusasioiden kunnossa- ja säädöissäpidossa harrastaja on usein vähän heikoilla eikä hyödy mitään hankkimistaan erikoisjousiteräksisistä iskarin shimmauslevyistä, kun keula jää jumiin vinouden takia.

Jokunen esimerkki kenen tahansa ymmärrettävissä ja hallittavissa olevista seikoista, joiden ympärillä on mystiikan ilmapiiri. Nämä eivät ole ohjeita, vaan esimerkkejä seikoista, jotka eivät ole mutkikkaita:

1. Keula. Periaate: kaksi paria putkia, jotka painuvat syvälle sisäkkäin. Jos tämä perin yksinkertainen toiminta-ajatus ihan oikeasti toteutuu pyörässä, on keula herkkä ja säädöillä on mahdollisuus vaikuttaa. Kun vielä putkiin laitetaan jousi, öljyä ja pari säädettävä reikää, joiden kautta öljyä puristellaan, onkin jo keulan peruskäyttäjäversio kasassa. Yksi öljyreikä vaikuttaa keulan puristusvaiheessa ja toinen aukitulovaiheessa. Kuulostaa helpolta. Se onkin ja aika hyviin säätöihin on edellytyksiä, kun vain tietää, mikä ruuvi mihinkin vaikuttaa. Jopa tehtaan insinöörit ovat osanneet laittaa keskimääräiselle kuskille sopivat jutut aikalailla kohdalleen!

2. Kaasari. Periaate: iso reikä, jonka kautta kone imee paljon ilmaa ja sen kanssa kimpassa toimiva pienempi reikä, jonka kautta ilman joukkoon heitetään bensaa. Koska iso reikä ei toimi kunnolla pikkutehoilla (ilman nopeus jää liian pieneksi), tarvitaan avuksi pieni reikä, josta kone saa tyhjäkäynnillä ilmaa ison reiän ollessa kiinni ja sen avuksi ihan pieni tyhjäkäyntireikä, josta sotketaan bensaa sekaan. Koneen tehon säännöstelemiseksi tarvitaan mahdollisuus muuttaa ison ilmareiän kokoa (luisti) ja vastaavasti bensareiän kokoa (luistin kartiomainen neula). Kaasari ei oikeastaan voi mennä rikki, sehän on vain kasa reikiä eikä reikä voi mennä rikki. Se voi kyllä tukkeentua ja reikä voi olla väärän kokoinen, mutta rikki se ei mene. Kaasarin säätäminen ja suuttimien valinta ei ole mystistä eikä edes vaikeaa puuhaa, kunhan kaikki on kunnossa. Se on itse asiassa niin helppoa, että taas tehtaan tyhmät insinöörit ovat senkin osanneet (ei koske ultralaihoille säädettyjä rekisteröityjä enskanelareita).

3. Renkaan vaihto. Vanteen keskellä on syvennys, joka on monta senttiä syvä. Jos pitää huolta siitä, että rengasrautaa vastapäätä renkaan reunat ovat siellä syvässä urassa, on homma aika helppo. Ellei syvennystä käytä hyväksi, on renkaan vaihto painajaismainen puuha tai vaatii väkivaltaa. Lisäksi renkaan reunojen pitää olla kunnolla rasvattu ja vielä parempi, jos rengas on lämmin. Renkaanvaihdossa ei pitäisi olla tarvetta käyttää yli 20 cm pituisia rautoja. Elleivät ne riitä, on jotain pielessä, yleensä rengas ei ole jommalta kummalta puolelta kunnolla siellä syvennyksessä.

4. Voitelu. "Öljy on hienoa ainetta ja sitä on syytä pitää jonkin verran moottorissa." Tuskin on toista teemaa, josta on yhtä paljon ehdottomia mielipiteitä kuin öljyt. Vain tietty merkki kelpaa tai jokin 30 vuotta sitten kehitetty seos oli kehityksen huippu, jota ei ole ylitetty tai käytetään dieselmoottoreihin kehitettyjä öljyjä. Öljy on uskonnollinen kysymys ja amerikkalaiset ovat valmiita jopa sotimaan siitä. Öljyillä on kuitenkin aika selkeitä perusvaatimuksia. Moottoripyöräöljyt OVAT parempia kuin autoöljyt, niiden lisäaineistus ottaa huomioon suuremmat liukunopeudet, niissä on sinkkiyhdisteitä öljykalvon pettämisen varalta (katalysaattoriöljyissä ei saa olla). Mistään ei saa niin huonoa öljyä, etteikö kone sillä toimisi ("kaveri on ajanut viisi vuotta kissankusella eikä mitään ongelmia ole ollut"). Kun jokin öljy tuomitaan omiin kokemuksiin perustuen, lienee syynä se, että jokin sattumus tai ehkä samaan syssyyn tehty muu muutos aiheutti ongelmia, ei öljy. Itselläni on kaksi täysin kiistatonta havainto öljyongelmista. Toinen koskee synteettisten autoöljyjen aiheuttamaa vuotoa (ei muuten johdu öljyn ohuudesta, synt. öljy ei ole dinosaurusöljyä ohuempaa kuin pakkasella, vaan siitä, että yleisin synteettinen perusöljy, polyalfaoleiini, supistaa joitakin vanhempien autojen tiivisteitä). Toinen voiteluongelma johti Turkissa 70-luvulla ajellessa Pannonian kiertokangen ylälaakerin hajoamiseen (kaksitahtiöljyä ei saanut, oli pakko käyttää nelariöljyä, joka ei sekoittunut kunnolla, pääosin omaa hölmöyttä).

5. Puhtaus. Testi: kun osa on ollut irti, sitä pitää nuolaista ennen asentamista. Pienet osat pitää panna suuhun ja imeskellä , muttei nielaista. Näin varmistetaan se, että osa on vaivauduttu kunnolla puhdistamaan. Tarkimmat käyvät vielä tämän jälkeen antamassa rakkaalleen pusun, jolloin paljastuu, onko osaan jäänyt pesuainejäämiä.

6. Kilpamoottoripyörien pienet marginaalit. Tämä on yleisen tason asia. Periaate: kilpamoottoripyörissä on tingitty kaikesta (paitsi hinnasta) suorituskyvyn nimissä. Suorituskyvyn, joka on jo kauan ollut paljon parempi kuin me kuskit. On tingitty liikaakin eikä meidän tavallisten ihmisten kärsivällisyys riitä siihen huolenpitoon, jota laitteen suunnittelijat ovat ajatelleet laitteen saavan. Kuka huoltaa perän 3 ajotunnin jälkeen tai tarkistaa männän joka sarjacrossin jälkeen? Vaihdatteko suuttimet, jos ilman kosteus muuttuu 5 %-yksikköä? Mutta sitten, kun työkalut ovat kourassa, pidetään ajatus mukana ja yritetään ymmärtää ne perusperiaatteet, joilla vehkeet toimivat. Jos on tarpeeksi fiksu käyttämään lenkkiavainta, on tarpeeksi fiksu ymmärtämään kaasarin ja keulan toiminnan, kunhan asiaan pystyisi jotenkin perehtymään, selkeää oppimateriaalia on kieltämättä niukasti. Suomeksi on kirjoitettu ¤Motocrossmekaanikon käsikirja¤ -niminen, noin 100-sivuinen moniste joskus 70-80-luvulla ja se oli hieno opus, joskin turhan täynnä kirjoittajan omia kokeiluja. Mulla on se olemassa räkäisenä kopiona, onko kellään tiedossa hyväkuntoisia kappaleita?

Juttelin hiljattain muutaman keskiäkäisen asentelijan kanssa ja huvitimme itseämme kertomalla omista asennusmunauksistamme, vaikka kaikki olemme olevinamme tarkkoja. Itse olen jättänyt ylimääräisen männänrenkaan palotilaan männänvaihdon yhteydessä (renkaan katkovälysmittaus ja soiva kännykkä on huono yhdistelmä). Toinen tohelo ja erittäin pätevät mekaanikko onnistui jättämään männäntapin lukkorenkaan pois. Lukkorengas löytyi konetta avattaessa sylinterin juuren pinnapultin ympäriltä sylinterin ja lohkon väliin puristuneena. Se oli laitettu pinnapultin ympärille, jotta se varmasti muistettaisiin asentaa. Aika moni varmaan tunnistaa sen hölmöyden tunteen, kun huomaa nastarenkaan sittenkin tulleen vanteelle vääränsuuntaisesti, vaikka asia huolella harkittiin. Sitä en kyllä ymmärrä, että kun pyysin tuttavaa vaihdattamaan ZX1000-pyörän etupyörän laakerit mp-liikkeessä renkaanvaihdon yhteydessä, pyörä saatiin liikkeestä niin, että laakerin suojalevy on SISÄPUOLELLA ja kuulat ulos näkyvillä. Se menee notkuen läpi, että ensihuollossa oli moottoriin laitettu keulaöljyä (purkit vaihdettu ruokatunnin aikana). Kupruja tulee kaikille, mutta yritetään ymmärtää nuo perusasiat ja pitää ne kunnossa!

Sinäkin olet mokannut, vaikket kehtaa sitä tunnustaa!