Monojousituksen taustoista
Kirjoittaja: Harri VanhalaToisen otsikon alla kyseltiin, miten ja miksi pyörien perissä siirryttiin stereoperistä monojousituksiin. Jos palstan pitäjä sallii vähän pidemmän selityksen, voisi muutaman sanan laittaa. Tämähän on KESKUSTELUpalsta, ei nostalgiapalsta.
Aivan 70-luvun alussa, stereoiden aikana, oli suurena ongelmana joustovaran lyhyys, tyypillisesti 150-160 mm edessä ja takana. Jos katsotte Classic-pyörien periä, huomaatte, ettei niillä kovin kovaa ole nykypäivän kriteereillä voitu mennä etenkään 120 kg:n painolla. Kuskit kyllä olivat kovia olosuhteisiin nähden. "Mitä vanhemmaksi tulen, sitä nopeampi olin". Tosi 70 kg:n puolikkaitakin taisi Suzukilla olla ennen minimipainojen aikaa.
Toinen suuri ongelma oli iskarien lämpeneminen. Stereosysteemissä on huonosti tilaa isolle öljymäärälle ja sen jäähdytykselle, vaikka öljy on jaettu kahteen iskariin.
Kolmas ongelma oli öljyn vaahtoaminen. Iskariin ei saatu kunnolla mahtumaan öljyä ja kaasua erottavaa pessaaria (DeCarbon).
Iskarin pidentäminen johtaa tiivistysongelmiin, kun männän varren tuenta alkaa käydä ongelmaksi. Onko joku huomannut pitkäiskuisen keulan olevan perso stefoille?
Belgialainen Tilkens (Lucien muistaakseni, nouskaapa seisomaan, kun hänen nimensä mainitaan) kehitteli monoiskari-ideaa ja ehdotti sitä Suikkakuskeille, varmaankin DeCoster ja ehkä Geboers. Joku vanhempi stara muistaa nämäkin nimet. Herrat yrittivät saada Suzukia mukaan, mutta tehdas hallitsi ratoja mennen tullen eikä halunnut riskejä. Liekö ollut Jaak van Velthoven, joka oli myös samaa porukkaa eri tallissa, joka kertoi Tilkensistä Yamahalle. Siellä oivallettiin, että tällä voisi murtaa Suikan ylivallan. Ellei muisti petä, voitti Håkan Andersson 1973 MM:n monocrossilla. Tallikaveri Heikki Mikkola taisi muistelmissaan katkeran huvittuneena mainita, että hänen mummonsakin olisi voittanut sillä jousituksella. Mikkola nimittäin ajoi vielä Jammun stereoilla, Yamahakaan ei laittanut kaikkia munia samaan koriin ja halusi ajattaa ykköskuskiaan koetellulla vehkeellä. Pyörässä oli luokkaa 250 mm edessä ja takana eli lähes tuplat muihin nähden. Parin vuoden kuluttua oltiin jo yli 300 mm:n eikä siitä liene paljon eteenpäin menty eikä kai voikaan. Pyörä alkaa olla omituinen ajettava, jos siinä on metrin joustot.
Progressioon ei siis lainkaan pyritty eikä se mikään ihmelääke olekaan. Joustomatkasta on viime kädessä kysymys. Kun stereoperän iskaria kallistetaan vinosti eteenpäin, saadaan aika hyvä progressio ilman linkkuja ja näin tehtiinkin varsin hyvin tuloksin. Progressiossa oli sekin ongelma, että sekä jousi että iskunvaimennus pitäisi saada sopivan samanlaisiksi progressioltaan. Vaikea homma, mutta jos progressio onkin linkussa ja vivuissa, voidaan ehkä pärjätä ei-progressiivisella jousella ja ei-progressiivisella iskarilla.
Jammun menestys yllätti muut tehtaat housut kintuissa ja mitä epätoivoisimpia virityksiä tehtiin. Suunnittelijat eivät osanneet ottaa huomioon paria seikkaa:
stereoperässä svingiin kohdistuva kuorma on aika pieni, kun jousi on kiinni melkein taka-akselissa. Kun jousi pannaankin svingin etuosaan, joutuu svingiparka välittämään huimat voimat taka-akselista iskarin alapäähän. Kyllä katkee ja taipuu... Toinen moka oli iskarin yläpään kiinnitys runkoon. Ainakin Kawasakien runkoja katkeili kisoissa iskarin yläkiinnityksen kohdalta. Alkuperäinen runko ei enää ollut riittävästi vahvistettavissa. Jos ette kerro kenellekään, voin paljastaa, että Kawasakin siviiliasiakkaille myymissä ensimmäisissä linkkukoneissa (Uni-Trak) ei ollut progressiota lainkaan eli ne olivat tässä suhteessa selvästi huonompia kuin stereokoneet! Kisakoneissa (muistaako joku vielä Brad Lackeyn?) progressiota kyllä oli, mutta niiden rungoissa oli vähän eri ainetta eri vahvuisena ja eri muodossa kuin kuolevaisten pyörissä.
Nykyiset linkut ovat sikäli kaameita, että niiden suunnittelu on ollut talousosaston käsissä. Miten ihmeessä linkun tappeihin voidaan valita sellainen materiaali, jonka pintakarkaisu tuhoutuu parin päivän kosteana olosta? Linkut eivät normaalikuskilla kulu, ne tuhoutuvat kemiallisesti eli ruostuvat pilalle. Miksi tällaista paikkaa suojaamaan laitetaan halvimmasta saatavilla olevasta aineesta tehdyt yksihuuliset stefanrääpäleet? Halpa materiaali näkyy kaikkialla muualla paitsi hinnastossa. 200 g lisää painoa linkun osiin (stefat, lakrut), niin kesto on moninkertainen. Missä tahansa vastuullisessa tuotekehitysporukassa moinen suunnittelija saisi monoa ja stereota hyvin ripeässä tahdissa.
Ja sitten tuli Full-Floater, ja sitten Pro-Link ja kohta ollaan taas ilman linkkuja ja sietää ollakin, jos ne niinkin huonosti rakennetaan kuin tapana on. Ja voihan eurooppalaisen tehtaan talousosasto alimitoittaa linkuttoman iskarin alahäränsilmänkin halutessaan!!
Kun joku Tilkensin (jousitus) tai Kaadenin (moottorit) kaltainen etujousitusnero ilmaantuisi.
Venyiköhän taas saarna pitkäksi? Voisiko palstan valvoja ilmaista itseään?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kirjoittaja: Seppo HeleniusKysymys Jani Kaukiaiselle: Kerroit omistavasi koosteita vanhoista MM crosseista, voisitkos kertoa mistä olet tilannut ne?
Kirjoittaja: Jani KaukiainenCrossi DVD filmejä 70-luvun GP kisoista olen tilannut Ebay.com nettihuutokaupasta (Jenkeissä). Siellä filmejä on myynyt Terry Wood, joka omistaa ehkä suurimman yksityisen kokoelman aidoista tehdascrosseista (mm. 1980 Suzuki RH250 (Kent Howerton) 1977 Yamaha OW125 (Bob Hannah), 1976 Honda RC500 (Pierre Karsmaker) jne. Hän on teettänyt DVD:t kokoamalla eri valmistajien vanhoja "mainos"kaitafilmejä yhdelle DVD:lle. Lähinnä Japanilaiset kuvasivat 70-luvulla jokaisessa GP kisassa. Terry on löytänyt vanhoja kaitafilmejä suhteittensa kautta esim. roskiksista. Itse olen ostanut seuraavat GP crossifilmit:
Suzuki GP 1970-73 (kokoelma eri vuosien GP kisoista Suzukin insinöörien kuvaamana. Mukana esim. vanha Hyvinkäänrata 1970 ja Ruskeasanta 1973)
- Yamaha 1971, 1973 ja 1977 (Yamahan insinöörien kuvaamia pätkiä GP kisoista ja Japanista)
- Yamaha GP 1979, 1981-83 (Kooste kyseisten vuosien GP kisoista ja ratkaisuhetkistä)
Filmit on pituudeltaan noin 1:30 ja niillä vieraillaan kisojen lisäksi tiimien pajoilla pyöriä rakentamassa, haastatellaan kuskeja ja tutustutaan kalustoon. Lisäksi olen hankkinut filmejä 70-luvun crossista USA:ssa. Terry myy varmaan vieläkin filmejä ebay:ssä, mutta voin auttaa myös tarvittaessa.
Kirjoittaja: Hemmo PeräkyläTäytyy sanoa että hyviä ovat Harrin tekstit, ja mitä tulee linkkujen kestävyyteen niin Harri on aivan oikeassa. Itselläni on Honda CR 250, uutena hankittu ja jo 5 ajotunnin jälkeen yhdessä linkun laakerissa on välys.
Kirjoittaja: Anssi LehtinenKiitos minunkin puolestani Harrille järjen äänestä tällä foorumilla.
Faijan -05 CRF450F:ssä oli klappia linkuissa sillä sekunnilla kun se raijattiin kaupasta (uutena). Omassa -03 YZ450F:ssä ei ole vieläkään n. 130 ajotunnin jälkeen.
Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTOHarrin kommentit on herkkua tekniselle perusinnostukselle ja Kees tarjoilee aina päivän huvit! Hyvä näin...se lienee herroilla tarkoituskin ;-)
Mutta Harri, mietippäs esim. KTM:n PDS:ää. Olen havainnut kyllä, että kyseinen KTM:n ratkaisu on geometrialtaan (progressiivisuuden suhteen) yllättävänkin lähellä stereoperäratkaisuja. Aika vinossa se iskari siellä makaa ja vie siten pituussuunnassakin paljon tilaa, vrt. esim. -96--99 Husaberin pystyyn takaiskariin. Sitten kun se iskari on jouduttu sijoittamaan epäkeskeisesti pyörän runkoon/swingiin niin miksikäköhän se swingin kiinnitys on niin symmetrinen? Onhan noita pettäneitä swingin korvia ja pettäneitä iskarin alakorvakkeita.
Olisi ehkä luullut Husaberin putsarikotelo-idean siirtyvän KTM:ään ja iskarin sitä myöten keskelle pyörää, vaan ei.
En kieltämättä tullut ajatelleeksi noita joustovaroja, tuo PDS kun sekoittaa aina tässä kohtaa ajatukseni. Itse kun rinnastan sen aina tavallaan stereoperän yksinkertaistettuun monoversioon. Metrisille joustovaroille sattaisi muuten tulla jolla kulla muullakin "pieni" yltämisongelma...mutta jatka Harri ihmeessä näitä valaisevia kirjoituksia, antaiskohan ne sulle painetusta lehdestä ihan oman palstan?
Kirjoittaja: Jani KaukiainenHarrin teksti on varsin hyvä, mutta korjataan pieni kauneusvirhe. Mikkolan Heikki ei ajanut vielä 1973 Yamahalla Håkan Anderssonin tallikaverina vaan Husqvarnalla. Heikkihän siirtyi vasta uransa loppupuolella Yamahalle muistaakseni 1977.
Yamaha tosiaan yllätti 1973 muut merkit todella pahasti. Toinen merkki joka oli kehittämässä pitkäjoustoista takajousitusta oli Maico (kylläkin stereoperä). Esim. Suzukin insinöörit eivät saaneet tehtyä nopeassa tahdissa uusia pitkäjoustoisia runkoja Geboersin ja DeCosterin pyöriin. Koska Geboers ja DeCoster eivät halunneet ajaa kilpailukyvyttömillä pyörillä, niin he suunnittelivat ja hitsasivat itse ensimmäiset pitkäjoustoiset Suzukin rungot, takahaarukat ja iskarit (Konin sisuskaluilla). Sinällään huvittavaa, että juuri Mr. Tilkens oli heidän apunaan tekemässä hitsaustyöt Suzukin tehdaspyöriin.
Olen katsellut moneen kertaan vuosien 1971-1983 MM-Koosteita. Filmiltäkin näkee, että aina ei voittanut nopein kuljettaja, vaan kaluston kehitys muutti voimasuhteita välillä kesken kaudenkin.
Kirjoittaja: Harri Vanhala"Elämä pitkä, muisti lyhyt". Eihän se Mikkola tosiaan ollut Jamppi-väkeä kuin vasta joskus mainitsemasi aikana. Jotenkin jäi se Mikkolan kommentti mummostaan mieleen (varmaan virheellisessä muodossa) ja sekoitti kuvion. Tattista korjauksesta. Voisit muuten heittää lisääkin juttua aiheesta, kun olet ilmeisesti perehtynyt asiaan. Miltä tuon aikainen ajaminen muuten näyttää videolta tarkasteltuna?
Kirjoittaja: Kees van NiftrikTässä kaikkien muiden ääliökommentaattorien** puolesta täytyy myöntää, että seuraava kappale:
"suunnittelu on ollut talousosaston käsissä. Miten ihmeessä linkun tappeihin voidaan valita sellainen materiaali, jonka pintakarkaisu tuhoutuu parin päivän kosteana olosta? Linkut eivät normaalikuskilla kulu, ne tuhoutuvat kemiallisesti eli ruostuvat pilalle. Miksi tällaista paikkaa suojaamaan laitetaan halvimmasta saatavilla olevasta aineesta tehdyt yksihuuliset stefanrääpäleet? Halpa materiaali näkyy kaikkialla muualla paitsi hinnastossa. 200 g lisää painoa linkun osiin (stefat, lakrut), niin kesto on moninkertainen. Missä tahansa vastuullisessa tuotekehitysporukassa moinen suunnittelija saisi monoa ja stereota hyvin ripeässä tahdissa."
...on musiikkia kenen tahansa ääliökommentaattorin korvissa. Pidämme tyylilajistasi Harri.
Terv. Kaikkien ääliökommentaattorien äänitorvi
**Suom. huom. (ääliökommentaattori=synonyymi sanaliitolle "p*rs