Kotarin kipinä kateissa

Kirjoittaja: Pekka PitkänenYleismittarin toimintoja voi käyttää hyväksi, jos pitää vaan tietää onko virtavehkeissä eloa vai ei. Ominaisuudet riittävät nopeillekkin pulsseille http://www.fluke.fi/comx/show_product.aspx?pid=9&locale=fifi&product=HMA

Jos on tarkotus alkaa selvittämään sytytyksen sielunelämää, ja ajoituksia tarkemmin, on syytä hommata 2-kanavainen muistioskilloskooppi triggeri-toiminnolla. Tuossa olis scopemeteri, eli vähän kevyempi malli:http://www.fluke.fi/comx/show_product.aspx?pid=31768&product=SCM&type=3… Näyttäs löytyvän liipaisut, näytteenottotaajuutta tarpeeks, eristetyt tulot, yms

Kirjoittaja: Harri VanhalaTämä nyt menee vähän sivu alkuperäisen kysyjän tarpeista, mutta kun sähkönmittaajia on keskusteluun osunut, niin jatketaan:

onko varmaa, että min/max-toiminnolla varustettu digitaalimittari pystyisi mittaamaan magneeton triggeripuolasta tulevan pulssin? Mittari ottaa näytteen korkeintaan 10 kertaa sekunnissa. Jos mittari päättää minimistä ja maksimista ottamiensa näytteiden perusteella, se suurella todennäköisyydellä ei havaitse triggeripulssin maksimia tai minimiä. Pulssin pituus on varsin pienilläkin kierroksilla ehkä millisekunnin tai alle, joten pulssi ei satu näytehetkelle juuri koskaan.

Jos mittarissa on erillinen huippuarvoilmaisin, niin sitten varmaan toimii. Sellaista ainakaan halvimmissa mittareissa tuskin on.

Min/max -piirre olisi kyllä kätevä ja varmaan sille olisi käyttöä, jos tietäisi sen varmasti toimivan.

Onko tietoa, miten nuo min/max -jutut oikeastaan toimivat ja pitäisikö keskustelu näiltä osin siirtää muille foorumeille

Kirjoittaja: Pekka PitkänenMittauksiin soveltuu passelisti oskilloskooppi, tai esim yleismittari "Min-max-keskiarvo -tallennus"-toiminnolla. Mutta sytytyspuolan toisiopuolelle tarvittee olla sitten kunnon probet ja kunnon vaimennukset. Toisaalta, harvemmin sieltä puolen tarttee mitata, tuntuu sormissa jos toimii :)

Kirjoittaja: Jarkko HeikkiläHarri, olet oikeassa. Uudelleen luettuani, vastauksesi oli kyllä hyvä ja mielenkiintoinen. Olen myös sitä mieltä, että on hyödyllistä tuntea asioiden taustoja. Väärin perustein kritisoin kirjoituksesi hyödyllisyyttä, kun tulkitsin sävysi ivalliseksi.

Ja Timo, en väitä etteikö sytytysvehkeiden mittaaminen asiaan liittyisi. Ainoastaan otin kantaa siihen, millä tasolla asioita käsitellään. Jos kaveri ei osaa mitata laitteitaan siten, että saa oikeansuuntaisia mittaustuloksia, uskotko hänellä olevan siihen edes valmiuksia? Epäilemättä elektronin spini liittyy kipinän muodostumiseen, mutta itse en tämän tason tiedoilla tee mitään liittyen sytytysjärjestelmään. Sinänsä menin kriitikissäni hutiin, että tykkään kun asioita käsitellään syvällisemmin ja perustellaan.

Harri on asiaäijä, ja tuonut paljon tärkeää tietoa keskusteluihin. Ja sitä pidän erityisesti arvossaan, että joku poistaa sitä tyypillistä mystiikan viittaa, joka varjostaa niin monia asioista varikkolegendoissa, kun ilmiöiden taustoja ei tunneta.

Kirjoittaja: Harri VanhalaJarkko, ei ollut mitään pahoja aikomuksia suhteesi! Aiemmasta kommentistasi huomasin, että tunnet sähkön mittaamista.

Halusin vain tuoda vähemmän elektroniikan mittaamiseen perehtyneille esiin, että jos korjausmanuaalissa kerrotaan sytytystriggerista tulevan vaikkapa 40 V, sitä on turha yrittää napata "tavallisella mittarilla" eikä siis pidä päätellä tällä perusteella triggerin kunnosta mitään.

Luonnollisestikaan tällainen keskustelu ei edistä juuri tämän pyörän kunnostamista, mutta taustoittavasta keskustelusta ei voi olla suurta haittaakaan. On myös helpompi muistaa käyttää vastustulppaa tai tulpanhattua, jos tietää sillä olevan jokin tarkoitus.

Kirjoittaja: Timo TähkäpääLyhyiksi ja tylsiksi jää nämä keskustelut, jos kaikista vastauksista on varmasti oltava hyötyä kysyjälle. Ei voi esimerkiksi arvostella muiden vastauksia.
Minusta kipinän puute ja sytytyslaitteiden toiminta ja mittaaminen ovat aika lähellä toisiaan.

Kirjoittaja: Jarkko HeikkiläHarri, juttujasi tähän asti seuranneena uskon kyllä, että asioista jotain tiedät. Joten ei tässä nyt ihan vaan pätemisen ilosta tarvitse romaaneja kirjoitella.

En tiedä koititko ivalliseen sävyyn valistaa pulssiantureista vai oliko mainintasi minun tiedontarpeestani vilpitön. Mutta vastaus on kyllä, pulssianturien aaltomuodot on kutakuinkin hyvin hansikkaassa eikä mittaaminen ja aaltomuodon määritys pitäisi tuottaa ongelmaa. Mielestäni sen tarkempi analyysi aiheesta ei auta mitenkään kysyjää ongelmansa parissa.

Sovitaan, että tavallinen jännitemittari on nyt meidän kesken tuo sinun määrittelemäsi mittari, vaikka se ei kovin tieteellinen ja eksakti määritelmä olekaan. Menetellee suurempaa naurua synnyttämättä näissä piireissä.

Ohi aiheesta taas mennään, ja pahasti. Eikä näistä turhanpäiväisistä jauhamisista ollut pätkänvertaa hyötyä apua kysyvälle. Ehkä olisi tämäkin tarmo pitänyt käyttää itse asiaan. Sorry.

Kirjoittaja: Harri Vanhala"Tavallinen jännitemittari" on sellainen, joka ostetaan 5-20 eurolla ja joka palvelee erinomaisen hyvin kilttien aaltomuotojen mittaamisessa. Latausjännite ja verkkojännite menee hyvin, samoin vastukset.

Pulssianturi on magneetossa aaltomuodoltaan ikävä mitata, kuten Jarkko tietääkin eikä hän tätä tietoa varmaan tarvitsekaan. Sähköä tulee vain sen hetken, kun kipinä pitäisi tehdä, koko muun kierroksen on hiljaista. Digitaalimittarit (DVM) mittaavat yleensä keskiarvoa esim. 0,5 sekunnin ajalta (ja ovat kalibroidut näyttämään tehollisarvoa, RMS). Tällainen pulssi on vaihtojännitettä, joten sen keskiarvo on nolla. Toisekseen, pulssi on suuruudestaan huolimatta niin lyhyt, että sen keskiarvo puolen sekunnin yli keskiarvostettuna jää pieneksi vaihtojänniteasteikollakin mitattuna. Vanhan kunnon analogiamittarin viisari sentään värähtäisi, vaikkei sylinterinpäässä tärähtäisikään.

Älä tee tätä kotona, mutta luotettavampi tapa on ottaa rungosta kiinni ja laittaa piuhan pää suuhun ja polkaista. dB-mittarilla mitataan huudon voima.

VAROITUS! Kun etsitte kipinää ja poljette pyörää, niin varmistakaa, että kipinällä on aina purkautumistie. Sellaiseksi käy tulpanhatusta runkoon yhdistetty ruuvari tai sytytystulppa. Sytytyselektroniikka ei pidä tilanteesta, jossa se on lähettänyt puolalle rajun pulssin energiaa eikä energia pääsekään ulos puolan toisiopuolelta. Toision jännite nousee tolkuttoman korkeaksi nykyisissä systeemeissä eikä niissä kaikissa ole varakipinäväliä. Tuo tolkuton jännite voi rikkoa puolan, tulpanjohdon ja useimmiten se heijastuu takaisin toisiosta ensiöön (puolan on muuntaja) ja voi aiheuttaa siellä tuhoja. Jos muuten vain poljette pyörää ilman tulppaa, niin painakaa stoppinappia.

Jos vielä sallitaan teoriaa unilääkkeeksi, niin: seoksen sytyttäminen perustuu kipinän aiheuttamaan bensan lämpeämiseen. Laihat seokset eivät syty, koska kipinän aikana ei kipinän alueelle satu bensamolekyyliä, jota lämmittää. Rikkaat seokset saattavat oikosulkea kipinävälin eikä lämpöä silloinkaan synny. Jos kärkiväliä kasvattaa, lisääntyy todennäköisyys, että bensaa osuu hollille. Harmillista kyllä, todennäköisyyteen vaikuttaa myös kipinän kestoaika, onhan seos kovassa pyörteisessä liikkeessä. Mitä isompi kärkiväli, sitä lyhytkestoisempi on kipinä. On olemassa optimipiste, jossa kipinän pituus ja sen kestoaika antavat suurimman syttymistodennäköisyyden. Ei liene yllätys, että ideaali on kerrottu ohjekirjassa ja useimmiten 0,6..0,9 mm. Moderneissa autoissa enemmänkin.

Tulpanhatun tai tulpan vastus periaatteessa huonontaa kipinää eikä sitä kaikissa systeemeissä tarvita. Vastus on radiohäiriösyistä jossain kohtaa oltava ja kun sellainen on sinne suunniteltava, niin suunnittelija ottaa hommasta kaiken irti eli käyttää vastusta osana järjestelmän suojaamista tulpan puuttumisen tai rikkoutumisen varalta. Jos vastus jätetään pois, ei suunnittelijan ajatus enää olekaan voimassa. Kaikki kyllä toimii, mutta katastrofin riski kasvaa. Jos pyörälle spesifioidaan vastustulppa (R-merkintä) tai vastuksellinen tulpanhattu, niin on syytä niitä käyttää. Jommassa kummassa kohdassa on vastus oltava, mutta tuskinpa molemmissa, ellei asiasta erityisesti jossain mainita.

Tulpissa on iso rivi mystisiä kirjaimia vähän niinkuin amerikkalaisessa moottoripyörässä. Voisi kuvitella, että joku puolalainen on keksinyt tulpille nimet. Jokaisella kirjaimella on oma merkityksensä, nimeäminen on täysin systemaattinen, joskin sen tuotokset vaikea ääntää: NGK:lla alun B merkitsee kierteen halkaisijaa, H lyhyttä kierrettä, jokin toinen (en nyt niitä muista), että tulpan kärki ulottuu pitkälle palotilaan (varmaan S), jokin kertoo, mistä materiaalista tulppa on tehty.
Vastoin yleistä käsitystä ei monikärkitulpissa ole ajatus, että kipinä hyppäisi monesta kohtaa yhtaikaa. Sitä se ei tee: kun astia repeää yhdestä kohdasta, paine putoaa eikä toista repeämää tule. Kärkien kuluminen on pienempää, kun kipinä hyppää milloin mistäkin kärjestä, kun ne pikkuhiljaa kuluvat.

Lämpöarvo on se numero, näissä hommissa yleensä 8 tai 9. On kyse TULPAN lämpötilasta, ei moottorin. Moottorin jäähdytyksen kannalta on yhdentekevää, paljon ko tulpan kokoisesta läntistä lämpöä kulkee. Vaikutus on epäsuora: liian kuumana käyvä tulppa saa seoksen syttymään väärään aikaan ilman kipinää ja sitten lämpötilat jo muuttuvatkin.

On paljon hauskoja legendoja tulppien vaikutuksesta, vaikkapa siitä, montako prikkaa mihinkin tulppaan pitää laittaa, jota sivukärki olisi oikeaan suuntaan eikä olisi liekkirintaman tiellä.

No, on loppujen lopuksi parempi uskoa varikkolegendoja kuin olla mummoja potkimassa!

Kirjoittaja: OSKARI HELLMANmoro! Muistan joskus keskustelleen Hantusen Timon kanssa nyt vanhojen 250 ktm tulpan hattujen toimivuudesta. Niihin ei tarvike tulpan hatut käyny. Oiskohan ollut näiän? tv: JH

Kirjoittaja: Jarkko HeikkiläHarri, enkö juuri edellä niin kirjoittanut? "Tavallinen jännitemittari" mikäs se semmoinen on, heh ;)

Kirjoittaja: Risto VehmasTulpan vaihdolla ei ollut vaikutusta, ennen kuin vaihto myös vanhan tulpanhatun. Tällä yhdistelmällä alkoi antamaan heikolaista kipinää. Tosin uus tulppakaan ei ole ohjekirjan suosituksen mukainen BR8ECM vaan BR8EG. Ostettaessa toimi kyllä B8ES:lläkin, joten tuolla ei liene fataalia merkitystä kipinän saamiseksi ylipäätään.

Uudessa tulpanhatussa (NGK), jolla siis ei toiminut on 1.5 kilo-ohmin vastus ja vanhassa ei vastusta ollenkaan. Voiko tolla olla tosiaan vaikutusta?

No joka tapauksessa valoa näkyy nyt tunnelin päässä ja huomenna pitäs kasata laite, jotta näkis lähtiskö myös käyntiin.

Kiitoksia kommenteista!

Kirjoittaja: Harri VanhalaEt pysty tavallisilla jännitemittareilla päättelemään juuri mitään pyörää polkemalla useastakaan syystä.

Lisää listaasi vielä tappokytkin.

Kirjoittaja: ARTO SAILIOTerve

Vika saattaa jäädä virtapäähän. Itsellä vastaava vuoden 1990 250GS ja periaatteessa samalla lailla loppui kipinä. Vaihdettiin kaikki ennen puolan ja virtapään vaihtoa. Välillä saattoi antaa kipinän kun testasi, mutta kun tulpan ruuvasi sylinteriin kiinni, niin ei lähtenyt käyntiin.

Joku neuvoi joskus kuivaamaan virtapään kovemmalla (ei saa sentään sulattaa osia) lämmöllä esim uunissa. Virtapään sisään voi eristeistä huolimatta päästä kosteutta ja tällä tavoin se saattaa sieltä haihtua. Korjaus ei näin välttämättä ole pitkäikäinen, mutta voi saada lisäaikaa.

Itse kerkesin ostaa uuden virtapään, mutta kuivaus tuli testattua. Toimi ainakin minun tapauksessa. Tosin uudessa virtapäässä oli moottorin luonne hieman muuttunut, joten jätin sen sinne paremman alaväännön vuoksi.

Kirjoittaja: Risto VehmasKytkinvivusto on magneeton kopan alla ja se tosiaan lienee todennäköisempi syy öljyvuotoon.

Kiitoksia näistä vastauksista, joiden perusteella tuo öljynvaihto ei siis todennäköisesti ollut missään yhteydessä kipinän katoamiseen.

Tietysti olisin kiitollinen jos jotain vinkkejä olis vielä mistä lähteä vikaa seuraavaksi etsimään.

Uutta osaa on siis puolan lisäksi, tulpanhattu+johto. Virtalähteestä tulevat johdot ovat mitatusti ja silmämääräisestikin ehjät.

Kiksiä polkiessa en saa järin korkeita jännitelukemia aikaan, joten olettaisin vian kuitenkin kohdistuvan tuohon virtalähteeseen.

Kipinä katos kertalaakista, eli kone vaan hyytyi kuin bensa ois loppunut, eikä luvannutkaan enää sen jälkeen.

Kirjoittaja: Jarkko HeikkiläOletko koittanut uutta tulppaa, jos vanha vain on hajonnut. Riippuen vähän käyttämäsi sähkömittarin ominaisuuksista ja mittaustavasta, voi olla että et näe todellisia jännitteitä virtavehkeistä.

Kirjoittaja: Harri VanhalaUnohtui mainita, että oli öljyä paljon tai vähän magneettotilassa, niin kipinään se ei vaikuta ja jos vaihteistoöljyä tulee kampiakselin stefan kautta, on jotain muutakin pielessä. Tuskinpa vaihteisto ja kipinä tässä tapauksessa toisistaan tietävät, vaikka asiat samaan aikaan ilmenevätkin.

Jos aiot vaihtaa sen stefan ja irrotat vauhtipyörän, niin älä missään tapauksessa sorru käyttämään muuta kuin asiallista ulosvetäjää. Vauhtipyörät vääntyvät helposti, vaikka näyttävät vahvoilta.

Kirjoittaja: TUOMAS MÄKINENEi öljy riko virtavehkeitä. Ja se öly sinne virtakoppaan ei tule kampikammion kautta. Onkos siinä kytkimen vivusto siellä magneeton kopan alla? Vivun akselin stefa on rikki, ja vuotaa vaihdelaatikkoöljyä virtakoppaan. Todennäkösesti myös vivun akselin neulalaakerit on väljät.

Kirjoittaja: Harri VanhalaEn ainakaan tuon ohmilukeman takia murhetta kantaisi.

Resistanssi eli vastus, jota mittari näyttää tulee pick-upin hyvin ohuesta, pitkästä langasta. Langan paksuus vaihtelee ja myös sen vastus. Jos lanka olisi poikki, olisi vastus hyvin suuri, mittarinkin mukaan monituhatkertainen nimellisarvoon nähden. Jos taas siellä olisi oikari vaikkapa lankakerrosten välillä, olisi vastus PIENEMPI kuin nimellinen. Tässä tapauksessa vastus on nimellistä suurempi, mutta varsin vähän ja saattaapa olla toleranssien sisällä.

Tuo öljynvaihdossa laitettu 8 dl voi olla oikein tai väärin. Pyöriin ilmoitetaan usein kaksi öljymäärää: toinen konerempan jälkeistä täyttöä varten ja toinen öljynvaihtoa varten. Koneen uumeniin voi vaihdossa jäädä hyvinkin 20 % koko määrästä, joten vaihdossa laitetaan vähemmän kuin rempan jälkeen. Joissain pyörissä on öljypinnan tarkistusruuvi, joka voi johtaa harhaan. Öljy ei kuljekaan "itsestään" kytkintilasta vaihteistoon, vaan vasta, kun kone pyörii. Näin tarkistusruuvista alkaa tulla öljyä turhan aikaisin ja täyttömäärä jää alle oikean. Tarkistusaukko kertoo totuuden vasta käytön jälkeen.