Käämiminen!
Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTONyt olis hyvät neuvot tarpeen!
Ensimmäistä ekrtaa eläissäni erehdyin moiseen projektiin kun piti muka saada alakierroksilla ziljoona kertaa parempaa valotehoo lopputuloksena.
Joten täysin ehjä orkkiskäämitys sivuleikkureilla pois, eristene paikkailu epoksilla ja eikun käämimään.
Mistä hemmetin p****a toi homma oikein voi olla???
Eli miten saatte kaikki kierrokset joka napaan mahtumaan tasaisesti sinne paikoilleen, joka napaan?
Entäs mitäs pidätte käsissä, että saatte pidettyä sen langan pinkeenä ilman että on sormet TÄYSIN TOHJONA!?
Mitenkäs sitten ne pienet lisäkkeet, mitkä estää esim. lakan korventuessa käämin kierroksia valumasta vauhtipyörää kohden, oletteko jättäneet kokonaan pois vai miten olette saaneet ne paikoilleen?
Itse kiepuatin kodin sähkötöistä jäänyttä eristettyä kuparilankaa siihen sakaroiden päihin, käämin ja nyt mälväsin siihen epoksia pidättämään lankoja, jos vaikka aamulla uskaltaisi jo ottaa ne pidättimet pois ja laittaa tilalle sinne kuuluvat osat...ja taas lisää epoksia.
Kuuluuko tuomosen pelkän 14 navan käämimisen * 23 viedä tosiaan 2 tuntia ja sormet niin tohjona, niin tohjona kun vaan olla voi!? En myöskään keksinyt ensimmäistäkään toimivaa konstia pysyä kierroslaskussa mukana, joka edelleen kasvatti työhön kulunutta aikaa.
Ideoita?
Mieltä kalvaa jo valmiiksi, mitäs jos se ei huomenna edes toimia?
Kukas käämis mulle sen seuraavaksi? Tehdäänkö vaihtokauppaan? Teen nelariin täyden konerempan tai pinnaan vaikka muutaman vanteen vastineeksi käämimistyöstä!
Ja joku tekee noin viheliäistä hommaa työkseen...hattua nostan!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kirjoittaja: Harri VanhalaHyvää työtä, vaikka tunnustuksen antaminen on aina yhtä vastenmielistä!
Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTOJep, siinä meni selitykset ;-) Tosin onhan nyt kaksi johtoa lisää katkeamassa, viimeksi onnistuin 2 3:sta, joten nyt voisi tuurilla jäädä oikeat kaksi ehjiksi!
Pimeessä ajamisen tuskaa ei valot valitettavasti poista, mutta hiukan helpottaa.
Valostaattorissa on siis 14-napainen sydän, jonka jokaiseen napaa on kiedottu 3 kpl 0.5mm lankaa samanaikaisesti 14 kierrosta kuhunkin ja joka toinen vastapäivään, joka toinen myöstäpäivään.
Sytytyspuolen staattorissa oli 6 napaa, mutta staattori tavallaan 8-jakoinen, kiinnitysruuvien paikat veivät suunnilleen saman kulman kuin kukin napa. Sytkäpuolen käämitys vei toisen puolikkaan kaksi napaa, joiden väliin jäi yksi tyhjä. Laskeskelin, että kun toisesta puolikkaasta lähtee käämimään niin tämä yksittäinen kun tulee vastapäivään kuten toisella puolen keskimmäinenkin, tulee johdosta ulos tasatahtiin jotain sinin tapaista molemmin puolin nollaa. Näyttäisi toimivan.
Eli sytkäpuolen staattoriin tuli kuhunkin neljään napaan 1 kpl 0.5mm lankaa 30 kierrosta. Palaan tähän vielä ja muutan sen ainakin 2*0.4mmlangalle, mahtunee saman 30 kierrosta. Käämin tämän staattori pohjalevyssä paikallaan.
Kuvia löytyy kotisivuiltani, www.kolumbus.fi/sivutie, sieltä -> Tekniikkaa -> Yleistä -> Käämiminen...
Kirjoittaja: Harri VanhalaHyvä juttu! Ongelmaksi muodostuu nyt se, että meni hyvä selitys, miksei Päijänne suju.
Voisitko vielä lyhyesti vetää yhteen, montako millaista käämiä sulla nyt on ja miten ne on kytketty? Digikuva ei olisi huono idea meille muille opiksi.
Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTOVaikka Harri tuossa jo pelästyttikin...
NYT ON VALOTEHOO!!!
Kaveri käski käämiä 14 kiekkaa kolminkertaisena ohutta lankaa joka napaan ja tein työtä käskettyä. Ja sehän kannatti!
Nyt siis palaa kirkkaana 60W H4 + 35W spotti kypärässä + parkit hyvin matalilla kierroksilla. Ei aivan tyhjäkäynnillä, mutta heti kohta sen yläpuolilla. Kierroksia en valitettavasti pääse enää mittaamaan, mutta lähempänä tyhjäkäyntiä kuin pakoaukon säätimen aukeamista. Pieni testilenkki tuossa pimeällä tienpätkällä osoitti, että lähes rajoittajaan tiukan mutkan tapeilta pystyy ajamaan kakkosella hiukan himmenneellä valolla ja ykkösellä kirkkaassa valaistuksessa molemmat polttimot päällä.
Mittasin Harri jännitteen, 12.2-12.5V tuolla kuormalla. Säädinhän on sitä mallia, että jos sen irroittaa niin mitään ei tule läpi ja nimellisarvonltaan 12V. En viitsinyt alkaa virittää tarvikesäädintä kytkentöihin, jolla olisi voinut kokeilla. Kytkimellä vaihto tuon ja 13.5V (kuormitettuna) NiMH-akun välillä ei antanut spotista enempää valoa.
Kermana kakun päälle käämin samalla sinne sytkäpuolelle vapaisiin 4 napaan kuhunkin 30 kierrosta samalla langalla. 40 olisi mahtunut, ei vaan ollut tarpeeksi lankaa siihen. Nyt sieltäkin tulee virtaa niin, että 2*35W palaa kirkkaana ennen pakosäätimen aukeamista, 50W kesti vielä siihen kierrättämisen, 35W yksin ei. Tarvii lisätä toinen säädin ja tehdä tuo vielä uusiksi ohuemmalla langalla ja enemmillä kierroksilla, saa sieltä sitten polttaa takavaloa ja kypärävaloa. Saapi keulalle pistää 100W H4 ;-) ;-)!!!
Kirjoittaja: Harri VanhalaEn kovin pitkää ikää tinajuotokselle ennustaisi, jos se on käämin sisällä. Jos se on käämin ulkopuolella, niin vielä lyhyempää. Kuparilla on melkoinen lämpölaajeneminen ja se tahtoo repiä tinan hajalle. Lämpötila ei ehkä ole ongelma suoranaisesti.
Kai suojasit tinakohdan niin, ettei se pääse puhkomaan viereisten kierrosten tai kerrosten lakkaa ja siten oikosulkemaan käämejä?
Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTOLaitoin sen tinaliitoksen siihen hypyn kohdalle käämistä seuraavaan. Heitin siinä pienen lenkin sen edellisen käämin päälle, siten että liitos tuli siihen keskelle. Pujotin sen liitoksen palan johdon kuorta sisään ja mäväsin tämän lenksun lopuksi epoksilla tukevasti siihen käämin päälle. Alle 100 asteen tuo paikka on aina, kosteus ei poistu pinnoilta, onkohan edes kestämismahdollisuuksia? Tietysti varauduin ongelmaan, mutta toiveikkaana että tämä käämitys ratkaisisi itse ongelman kasasin paketin loppuun toivoen, että se edes sen aikaa nipussa pysyy, että saa sähkön tuoton testattua kunnolla. Koska jos se on hyvä, niin kyllähän varmasti toivottuun lopputulokseen johtavaa hirveätä hommaa sen verran jaksaa tehdä uudelleenkin. Toiveajatteluako?
Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTOTuo on kyllä niin totta kun olla vaan voi! Eikä siinä vielä mitään, mutta kun nykyään on lasit muovia (ja siksi heti naarmuilla, taittavat valoakin eri lailla) ja ne heijastinpinnatkin. Materiaalit niin onnettomia, että pinnoite tummuu kaudessa, ellei satu jo sitä ennen pohjamuovi pettämään ja pinnoite hilseile irti. Eikä tarvitse käyttää kuin orkkistehoista polttimoa. Ainakin KTM:ssä ja TM:ssä on sentään ennen ollut kohtalaiset H4-umiot, TM:n kestää myös 60W polttimoa, ja valoa näistä tulee ihan toiseen malliin kuin uusista malleista. Puhun siis semmoisesta -98 mallin umiposta, mitä muutamalla KaMoKelaisella näkyy pyörissä, varmaksi muistan itseni lisäksi ainakin Koivulan Jannen, taisi nousta päitsillä B:hen.
Mutta umpion "optimoinnin" jälkene probleema siirtyy takaisin niihin watteihin, miten niitä saisi?
Sain käämittyä sen uudelleen, tuli tosin pieni laskuvirhe. Otin 3 lankaa samaan aikaan ja olin näppärästi mitannut yhden navan tarviivan määrän. Ja kertonut sen seitsemällä. Varuiksi otin +20% + 0.5m. Sain sitten ohjeen kietoa 14 rundia sitä ja laskeksin, että joo, riittää leikatut pätkät siihenkin. Tasan puoliväliin sitten loppui, jäi 20-30cm yli, nii
Kirjoittaja: JUHANI TERVAKANGASMielenkiintoisia kirjoituksia pyörien valotehoista. Itse en kyllä ollut ollenkaan koulussa hereillä kun näitä watteja ja amppeereita laskettiin ja siten en osaa ottaa kantaa. Mutta itse olen tehnyt kyllä sellaisen huomion, monen muun lisäksi, että nyky pyörien lamppujen heijastin tekniikka on onneton. Suunnistajan valoissa joissa kehitystä on tapahtunut paljon on nimenomaan lamppujen heijastinpintoihin tullut muutoksia. Siellähän nämä virtalähteet ovat suhteen kiinteitä ja asettavat enemmän rajoituksia kuin pyörissä.
Netissähän on esim Silvalla mielenkiintoisia uutuuksia lamppujen heijastinpinnassa jossa valon muoto ja voimakkuuttaa saadaa muutettua. Jotenkin tuntuu siltä että pelkillä wattien korotuksilla ei asiaa saada ratkaistua vaan enemmän pitäisi kiinnittää hyvien heijastinpinnoilla olevien umpioiden kehittelyyn
Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTONo en kyllä muista millään kaikkea mihin piti kommentoida, mutta yritetään:
Mittasin sekä spotilla, H4:lla, HS1:llä, sekä kombinaatioilla jännitteen, jolla lamppu palaa kirkkaimmillaan. Sillä orkkiskäämityksellä oli jo havaittavissa, ettei se ero enää 13V jälkeen aina 14.2V asti ollut suuren suuri, mutta voltti alaspäin sen sijaan oli jo merkittävä ero.
En sitten tiedä miten sen valotehon kanssa todellisuudessa käy jos lanka palaa alijännitteisenä, mutta ainakin valon väri muuttuu jo kellanvainaaksi, eikä näytä metsässä enää mitään. On siis täysin totta, että 55W 13.2V valaisee merkittävästi paljon paremmin kuin alijänniteisenä suurempi tehoiset polttimot yhteensä. Myös 60W+20W valaisi paljon paremmin kuin 60+35, pelkkä 35W polttimo valaisi yksinään paremmin kuin siihen rinnalle kytketyn 60W kanssa. Koska virta ei riittänyt enää ruokkimaan. Tämän haivainnon ovat aivan varmasti kaikki valojen virittelyn kanssa leikkineet tehneet.
Tuo 13.2V siis riittäisi, jos se pystyisi polttamaan edes 60+35W ja jo alakierroksilta. Yksi ainoa valonlähde sen sijaan ei tule kysymykseenkään, sillä menee ainakin meikäläinen nutulleen ihan koko ajan, tai on ainakin milloin missäkin kolosessa kiinni, minkä olemassaoloa ei havainnutkaan, vaikka suoraan kohden katsoi.
TM:n orkkiskäämitys on kyllä kaikkea muuta kuin hienolla langalla ja tiheä.
Kirjoittaja: Harri VanhalaKaima havaitsi virheen, teho tosiaan vain tuplaantuu jännitteen tuplaantuessa. Nelinkertaistuisi, jos kuorma pysyisi vakiona, ei virta. Kiitos korjauksesta!
Tämä ei auta valojen tekemisessä, mutta omaksi opiksi kyselen. Vanha sotaratsu höristää korviaan, kun rumpu pärisee:
Millä kierroksilla suunnilleen Sirkun kuormittamattomat jännitteet mitattiin ja millä polttimoilla mainitut tehot tulivat? Ilmeisesti mittasit jännitteet, kun tiesit saadun tehon.
Oliko originaali parempi vai huonompi kuin omavalmiste matalilla kierroksilla?
Muinaiskokeissamme havaittiin, että käämityksen kierrosmäärällä ja langan paksuudella oli lopultakin aika marginaalinen merkitys, jos kuorman suuruus osui kohdalleen. Yleensä tehtaiden käämeissä oli kierroksia paljon enemmän kuin hyvään MAKSIMIvalotehoon tarvittiin. Tällä oli pyritty siihen, että genis hyytyy isoilla rundeilla; vääntö loppuu eivätkä lamput tuhoudu. Oli kuitenkin vaikea päihittää alkuperäistä rakennetta, jos pyrittiin tasaiseen valoon eri kierrosluvuilla. Tähän Sirkun mittauksetkin viittaisivat. Oma käämike antaa pienemmän jännitteen, mutta suuremman virran. Saatu pienempi teho johtunee siitä, että kuorman koko sopii huonommin yhteen kuin alkuperäisessä rakenteessa.
Generaattorin tai minkä tahansa muunkin sähkölaitteen antama maksimiteho riippuu kuorman suuruudesta. Jos kuorma on liian suuri (vastus liian pieni) ei pystytä ylläpitämään jännitettä, kun virtaa menee kauheasti. Jos kuorma on liian pieni (vastus liian suuri) pysyy jännite kyllä, mutta virtaa ei mene. Kuten Harri K. totesi opettajan kertoneen, niin tehoon tarvitaan sekä virtaa että jännitettä. Teorioita rakastaville: maksimiteho kuormaan saadaan silloin, kun kuorman impedanssi on sama kuin lähteen (tosin kompleksikonjugaattina). Generaattorin maksimikuorman saamiseksi pitäisi olla kovasti eritehoisia lamppuja, mutta valikoima on aika kapea.
Tämäkään ei auttanut sitten yhtään valojen tekemiseen!
Mielenkiintoista on, että hehkulankaan perustuvilla polttimoilla saatu valovirta on erittäin rajusti verrannollinen jännitteeseen. Hehkulangan käyttöikä on verrannollinen jännitteen 12. potenssiin. Kuulostaa käsittämättömältä, mutta näin on. 5 prosentin pudotus jännitteessä tuplaa käyttöiän. Tässä ei käyttöikä kiinnosta, kunhan se yhden yön kestää. Sen sijaan voisi miettiä, kannattaako esim. Sirkun tapauksessa polttaa nimellisesti 110 W lamppua ja saada sieltä ajokierroksilla ehkä 75 W ulos vai ajaa yhtä 55 W poltinta koko kierroslukualueen kirkkaana. Etenkin halogeenipolttimoiden valontuotto heikkenee dramaattisesti, kun tullaan alle nimellisjännitteen enkä pitäisi mahdottomana, että täysjännitteinen 55 W antaisi enemmän näkyvän valon tehoa kuin alijännitteinen 110 W, josta nimellisesti tulee 75 W. Hehkulampun hyötysuhde on luokkaa 5 % eli 95% menee harakoille. Alijännitteisessä lampussa hyötysuhde putoaa helposti alle yhden prosentin tason.
Enemmän filosofian alalta: eikös endurossa valontarve oli suurimmillaan, kun rundit putoavat nopeasti eli joudutaan jarruttamaan yllättävässä tilanteessa? Yliviritettyjen lamppujen valontuotto romahtaa kierrosten pudotessa. Alkuperäisten tiheiden käämitysten päämääränä on vakioida valontuotto eri kierroksilla ja siinäkin on oma ideansa.
Kirjoittaja: HARRI KIRJAVAINENHarri,
selitätkö vielä miten teho kasvaa nelinkertaiseksi jännitteen tuplaantuessa.
Koulussa opetettiin aikoinaan, että P=U*I, joten esimerkiksi 6 V * 10 A = 60 W ja 12 (2*6)V * 10 A = 120 W. 120 W/60 W = 2.
Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTOMoro Harri!
Onnistuit antamaan kiinnostavan vastauksen, jälleen, mutta vastaamatta kuitenkaan loppujen lopuksi kumpaakaan kysmykseeni! Mutta siis, se orkkiskäämitys antoi ainakin 23VAC ilman kuormaa, tuo eka oma versio 13.2VAC. Orkkiskäämityksellä täysi teho, 110-115W polttimoita kirkkaina, toteutui jossian päälle 10000rpm ja tuolla eka versiolla rundit sai jakaa miltei kahdella, mutta maksimitehokin putosi sinne 90W.
Tuon sun juttusi perusteellahan sen maksimitehon ei olisi pitänyt edes pudota mikäli ymmärsin oikein! Eli?
Enkä kyllä aio alkaa virittelemään mitään minkä seurauksena kipinä kyykkää, sekin tarviisi nyt hiukkasen valaistusta. Eikö näitä muka kukaan täällä kirjoitteleva ole tehnyt, ihmetellyt ja kokeillut? Ihan tuommonen perstuntumalla heitetty varmuusraja tähän tapaukseen auttaisi jo sekin.
Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTOArg, ei toiminutkaan hyvin, eli ei jaksa polttaa kuin 90W nipin napin. Kyllästyminen tulee selvästi jo ennen pakoaukon säätimen aukeamista. Kierrosmäärä on siis suunnilleen tuplat alkuperäisestä. Ennen kuitenkin paloi toisaalta reippaasti yli 100W kun kierroksia oli siellä n. 10000.
Purin jo pois ja paikkailin jälleen eristeen kuntoon. Pitäisi alkaa toi hemmetin rimpuilu uudelleen.
Löytyykö kokemusperäistä tietoa:
- onko todella niin, että jos käämin kolmella 0.5mm langallla samaan aikaan kuhunkin napaan 8 kierrosta, niin se toimisi paremmin ja laajemmalla rpm-alueella kuin 24 kierrosta 0.8mm lankaa kussakin?
- jos käämii lisäksi sinne vauhtipyörän sisään asennettuun staattoriin, minkä kahdessa navassa on sytkäpuolen virtakäämitys, neljään vapaana olevaan napaan tuota 0.5mm lankaa niin paljonko sitä voi/pitää/kannattaa laittaa? Ettei häiritse kipinäpuolta vai voiko sinne edes niin paljon laittaa että magneettikentän energiaa vaipuisi liikaa siihen valojen syöttämiseen? Kuinkas paljon valotehoa sitä kautta on odotettavissa, joku KXF:n 23W, CRF:n 55W, enemmän vai jotain siltä väliltä?
Kaikki tieto asiasta otetaan kiitollisuudella vastaan. Toiveikkaana odotellessa, että nää keskustelut toimii edelleenkin ja tietoa jaetaan kellä/milloin sitä on. Itsellä kun ei ole tästä kuin lähinnä optinen hipaisu teoriaan ja kaavathan usein tarvii kokemusperäistä apua...
Kirjoittaja: Harri VanhalaMuinaishistorialliseen aikaan, kun halogeenivalot olivat uusia ja Päijänne-ajoa ajettiin ihan oikeasti yöllä ja vasta eteläinen Suomi oli vapautunut jäävaipasta, tuli valoja käämittyä aika paljonkin ja käämien ominaisuuksien matikkaa pengottua. Tuolloin magneettojen rakenne oli hiukan toinen ja kelasydämen etäisyyttä vauhtipyörän magneeteista pystyi jonkin verran säätelemään. Nykyään tätä mahdollisuutta ei yleensä ole, kun rakenteet ovat rengasmaisia. Pelimahdollisuuksia on siten vähemmän kuin aiemmin.
Jos tässä ottiatuota sähkön teoriaa ilman pienintäkään provokaation aietta. Käytännön ohjetta ei ole antaa, kun ei ole näitä tullut tutkittua ja oli erittäin mielenkiintoista käväistä noilla nettisivuilla (Virkki ym). Ymmärrys voi kuitenkin lisätä tuskaa:
* kuormittamattomassa generaattorissa käämien kierrosten määrä ja kierrosten läpi menevän kentän vaihtelun voimakkuus määräävät jännitteen. Toisin sanoen: mitä enemmän kierroksia käämissä tai moottorissa, sitä enemmän jännitettä. Ja myös: mitä useampi magneetti ja vastaavasti "sarvi" kelasydämessä, sitä vilkkaammin kenttä vaihtelee ja jännitettä tulee lisää.
Tästä syntyy helposti ajatus, että pannaan hirveästi kierroksia, niin valot palavat kirkkaina. Näin johonkin asti tapahtuukin, mutta kierrosten lisääntyessä vähenee generaattorin kyky sietää kuormaa. (Ammattiväki puhuu generaattorin sisäisen impedanssin kasvamisesta.) Tämä kuormituksen sietokyky ei yleensä johdu niinkään käämilangan vastuksen kasvamisesta, vaan siitä, että isossa käämissä on iso induktanssi (="vaihtovirtavastus) ja kyky syöttää virtaa lamppuun vähenee samalla, kun kuormittamatonta jännitettä saadaan lisää. Vähän niinkuin ylipitkät välitykset: teoriassa menee lujaa, mutta hyytyy mäkeen. Vertaus ontuu kuin koulujen aamuhartauksissa, mutta: jännite on rundeja ja virta on vääntöä. Niiden suhde pitäisi laittaa kohdalleen.
Jos oletetaan, ettei järjestelmässä ole akkua, tarvitaan pienillä kierroksilla ajamista varten paljon käämikierroksia, jotta saataisiin edes jotain jännitettä ulos. Isoilla koneen kierroksilla riittäisi pienempikin käämi. Näillä asioilla pelaaminen ei ole teoreettisesti vaikeaa, mutta tehonsyötössä on hankala lisäpeluri eli kelasydämen saturoituminen. Tämä meinaa sitä, ettei kelasydämen läpi saada magneettivuota kuin tietty määrä eikä koneesta tule lisää munaa millään järjestelyillä. Käämien kierrosmäärillä voidaan säädellä, minkä luonteisesti sähköä tulee ulos, mutta kokonaistehon tulee viime kädessä rajoittamaan joko kelasydämen kyllästyminen tai kelasydämen ja roottorin välinen ilmarako.
Ilma johtaa magnetismia huonosti ja tätä generaattorin suunnittelija käyttää hyväkseen. Käämitys suunnitellaan niin, että pienillä kierroksilla saadaan kohtalainen teho lamppuun eikä magneettisydän tai ilmaväli vielä rajoita tehoa. Kun koneen kierrokset kasvavat, tulee vaaraksi lamppujen tuhoutuminen ylijännitteen takia. Suunnittelija mitoittaa kelasydämen ja ilmavälin niin, että kun lampun nimellisteho on saavutettu, saavutetaan samalla magneettipiirin kyllästymispiste eli tehon kasvu leikkautuu jyrkästi. Vanhoina aikoina ei vehkeissä ollut mitään muuta tehonsäätöä. Tällainen järjestely on kriittinen lampun koolle. Magneetoissa saattoi olla eri käämi takavalolle ja etuvalolle, jottei takavalon hajoaminen rikkoisi myös etuvaloa.
Generaattorin rakenteesta riippuen törmätään sellaiseen riskiin, että jos uusilla valokäämityksillä kuormitetaan generaattori lähelle kyllästymispistettä, voi sytytys alkaa kärsiä. Omissa kokeissa tehon nostaminen hyytyi aina lopuksi tähän. Mulla on vanhassa Pannonia-pyörässä 73-mallisen Kawasakin magneetto, josta on otettu alkuperäisen 35 W sijasta 110 W kahteen H1-polttimoon. Tämän yli ei asiaa ollut, koska kone lakkasi käymästä isommilla rundeilla ja tämäkin edellytti ilmavälin pienentämistä, mikä taas johti siihen, että tyhjäkäynnillä valo on niukkaa, mutta vähän isommilla kierroksilla pusta oli aika valkeana Unkarin yössä.
On luultavaa, että näistä generaattoreista voidaan saada aika paljon suurempi teho kuin tehtaalta lähtiessä, jos hyväksytään, että sähkö tulee ikävämmässä muodossa: vähän tehoa pikkurundeilla, liikaa tehoa suurilla. Suunnittelijalla on ollut tietyt kriteerit ja jos näistä kriteereistä poiketaan, voidaan saada suuria etuja, kun vain hyväksytään siitä koituvat haitatkin. Liikatehon ongelmat voi nykyään ratkaista elektroniikalla hyvin yksinkertaisesti.
Jos oletetaan, että käämin tehtävä on vain ruokkia valoja (ei elektronisia vehkeitä), voisi mitata millaisen jännitteen käämi antaa kuormittamattomana. Mittari ACV-asennossa. Jos jännitteet ovat lupaavia, voi suunnittelijan tehorajoituksen helpoiten kiertää suurempijännitteisellä polttimolla. Useimmat 6 V vehkeet antoivat aikoinaan lähes saman virran myös 12 V lamppuihin ja teho nelinkertaistui (teho nelinkertaistuu jännitteen tuplaantuessa). Magneettikenttä, tarkemmin sanottuna magneettivuo, aiheutuu VIRRASTA, ei jännitteestä.
Kai joku on mittaillut nykyisten 12 V vehkeiden jännitteitä ilman kuormaa?
Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTOOon mä noista Virkin jutuista tietonen, en vaan tajua pointtia kun lopputulos on sama kuin orkkiskin ja TM:n käämitys ei liikaa tehoa tyhjäkäynnillä anna. Mulla ei myöskään se käämitys ole tuommoinen, vaikka se ulkoisesti nopealal vilkaisulla samanlaiselta näyttääkin.
Tämän illan yösarja oli aikas tyrmäävä kokemus. Ihoan yli kaiken pimeässä ajoa, mutta kun sattui olemaan mieleinen reitti niin ajattelin että kai se yölläkin...yllättävän hyvin meni siihen asti kun valot toimi, sitten kun tuli tasasuuntaajan kautta enää keltaisena hehkuvaa spotin kajastusta ja edessä parkki lopun virran meenessä akulle niin meinhän ajaminen täysin mahdottomaksi!
Nooh, Xenoneista olen jo päättänyt muutenkin luopua, ja akusta, josta syystä päätin lähteä kokeilemaan alakierrosten tehontuoton lisäämistä. Kovin pienillä kierroksilla tuo muutos ei tunnu vaikuttavan, eikä sillä alueella millä normaalisti suomienskaa ajelen ihan riitä teho noille valoille (tasasuuntauskin syö 10% tehosta) vaan akkua kuluu koko ajan. Teorian mukaan tosiaan kierrosmäärän lisäämisen pitäisi nostaa jännitettä, AC-sähköpuolesta lähes tyystin tiedottomana en tiedä miten se vaikuttaa virtaan. Joka tapauksessa kyllästyminen ainakin tulee vastaan sitten paljon alemmilla kierroksilla. Mutta haittaakos tuo? Tuntuu tuo antavan 13V jos suoraan AC-puolelta ottaa tehot valoille, kuormallakin, ennen kuin pakosäädin aukeaa. Juuri sen yli ei nouse tyhjänäkään (orkkiskäämityksellä tosiaan 15V ja hiukan ylikin hetkellisesti). Akku ei lataudu kuin hiukan, jos laskee 13V-1.2V jää 11.8V -> ei voikaan latautua.
Eli pakko siis mennä vielä ajamaan pimeään ihan perus-H4 + spotti -setillä (ja mielellään joku 5F konkka) ja kokeilla mitne tilanne käytännössä parani (tai huononi) viritelmäni myötä. Toivotaan, että parani, näpit on niin pirun kipeet että kytkimen painaminenkin sattui...
Kirjoittaja: ARTO AHLSTENtässä olis team virkin käämitys ohjeet KOKUSANille
click
Kirjoittaja: ARTO AHLSTENcopy paste sen taas..prkl
click
Kirjoittaja: ARTO AHLSTENhttp://teamvirkki.1g.fi/www/tekniikka/Endurovalot_tiedostot/Kokusanvalo…
Kirjoittaja: Hannu MäkiKuinka monta kierrosta alkuperäisessä käämityksessä on?
Menikö minulta jotain ohi, kun en ymmärrä mistä tämä tehonlisäys on peräisin, jos kerran huippujännite on laskenut ja langan halkaisija on pienempi kuin alkuperäinen?
Kirjoittaja: Timo TähkäpääKokemusta käämimisestä ei ole mutta eikö jokaisesta käämilangan kierroksesta tule lisää jännitettä. Riippumatta missä navassa lanka kiertää.
Siis sähköntuotannon kannalta ratkaisee kierrosten kokonaismäärä syntyvän jännitteen.
Ja paksummalla langalla saadaan lisää virtaa.
Tässä linkissä on kuva kynästä tehdystä työkalusta ja hieman muutakin.
https://home.comcast.net/~525excdavies/page7.htm
Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTOEnpä tullut napanneeksi kuvaa ennen kuin valmiina.
Ei siellä tyhjää tilaa ole, päin vastoin, ne langat pursuaa reilusti yli siellä missä ne ei kulje kahden navan välillä. Sillä luulinkin, ettei sinne saa mitään mahtumaan, mutta kun tarkkaan ja mahdollisimman tasaisesti täyttäen pakkasi, niin menihän se.
En tiedä oliko remppa onnistunut, mutta huippujännite laski alle 20%...kokeilin kuorman kanssa, niin nippa nappa pysyy 12V siinä rajoilla kun pakoaukon säädin ei vielä ihan aukene. Päällä siis Xenon ja 35W spotti + 10W parkkeja = 87W. Sitten kun koitin suoraan vaihtovirtapuolelta ja 60W H4, eli tehot yhteensä 105W, niin nekin paloivat jo kirkkaimmillaan ennen säätimen aukeamista. Näin ei ennen tapahtunut, mutta ihan alakierroksilla paketti ei edelleenkään toimi.
Onkos kellään kokemusta, että mitä vaikuttaa jos jossain navassa onkin 22 tai 24 kierrosta 23 sijasta? Toimiiko se silloin kuten se 22 tai 23, vai huonommin? Tuo laskeminen oli semmoista puuroa, kun välillä sai puljata ees taas ja joskus jopa purkaa koko napa, että pääs kärryille, etten ihmettelis yhtään vaikka jossain olisikin mennyt kierroksella pieleen...
Kirjoittaja: Hannu MäkiLöytyykö Sirkku kuvaa tuosta staattorista ihan mielenkiinnosta?
Itse olen kiinnitänyt staattorin ruuvipenkkiin ja käsissä olen pitänyt jonkinlaisia "viiltohanskoja".
Onko temmissä paljonkin tyhjää tilaa alkuperäisen käämityksen ympärillä? Vaikea uskoa että sitä käämiä saisi sinne niin paljoa käsin samaan tilaan kuin tehtaalla on laitettu. Paitsi tietysti jos tilaa on enemmän... Vai oliko tarkoitus lankaa ohentamalla saada lisää kierroksia?
Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTONäyttää ainakin toi linkin kaveri saaneen ihan uskomattoman nätin käämityksen aikaan! On teilläkin varmaan olleet sormet ruvella...
Tuossa Temmin staattorissa lisäharmia noihin teidän laitoksiin verrattuna aiheuttaa:
- sakarat osoittaa sisäänpäin, eli sieltä saa pujotella ihan kivasti alle 100mm reiän kautta
- sakaroiden pohjat on pyöreät, se ikään kuin olisi ollut ensin kiekko, johon käämityksen paikat olisi tehty porakoneella -> hypätessä seuraavaan sakaraan menee lanka väkisinkin keskelle, jolloin taas se hyppykohta jää keskelle, joten sitä on pingotettava ulospäin jättäen eka lenkki löysälle, jotta pystyisi myöhemmin käämimään lankaa myös sinne ulkoreunaan
- sakaroiden päät on sen verran pienet, ettei orkkis 23 kierrosta menisi edes ohuemmalla langalla ilman että viimeisten kierrosten olisi vaara pudota yli, noissa teidän versioissa ei semmisia lisätilkkeitä päiden väleissä ollutkaan
Rakenne on ollut samanlainen mm. Kawan 2-tahteihin saatavissa lisävirtakäämityksissä.
Itse hain paikallisesta sähkökonekorjaamosta lankaa kilohinnalla, tuplamäärä tarpeeseen nähden maksoi 5e ja epoksit ehkä toisen vitosen. Mittasin viime talvena langan paksuuden, joka oli 1.1mm. Nyt sitten kävi ilmi purkaissa vasta se lakkakerroksen paksuus, tulos 0.85 tai 0.9mm. Ja 0.8mm lankaa ostin. Heh heh.
Saa kyllä edelleen ehdottaa työnvaihtokauppoja, ei tullut vielä niin paljon uutta että sormet kestäis toistamiseen...
Kirjoittaja: Petri LeppänenItse käämitin vanhan katupyöräni magneeton,homma onnistui vaatii vain huolellisuutta..hyvä ohje kuvineen on osoitteessa:www.softplanet.fi/~kalevi/laturi/index.html
liian paksu lanka aiheuttaa "mahtumis"ongelmia,eripaksuisia lankoja saa,pieninä nippuina esim.partco oy:stä helsingin haagasta.itse käytin 0,7mm lankaa.kestänyt on vaikka alkuperäinen oli jotain 0,9-1mm paksuista,mutta 1mm lanka oli lähes mahdotonta käämiä siististi käsin.
omasta projektistani on muutama kuva motot.net galleriassa leppape1 käyttäjänimellä.