Apupyörät

Niin että luulen ymmärtäväni... 65cc onko se tarpeen...ja on ihan liian paljon niitä isiä, jotka luulevat, että niillä apupyörillä tehdään maailmanmestareita. Lapsille lapsuus...ja isille kasvua ihan oikeaksi mieheksi. Toivoopi Pappa

Meillä oli QR:ssä apupyörät, ei ne oikein motskariin sovellu mutta kyllä poika tykkäs silloin tällöin pöristellä, ja saipahan itelle juoksulenkkiä. Me hitsattiin kylmästi apparit lattarautaan ja tuki väliin (niinkuin lätistetty A-kirjain) ja pikku hepeillä runkoon kiinni, saatto siitä oma apunsa olla.........ei tarvii älvänään seistä montun reunalla ainakaan .

Pappa.Kyllä se 65cc on tarpeen ja sitä on jo vuosia odotettukin.Kehityksessä on tultava mukana, vaikka vähän viiveellä tultaisiinkin.Tuossa tekstissä olet kyllä paljon oikeassakin..Lapsen ehdoilla pitää harrastaa eikä väkisin ajattamista saisi tapahtua.
Apupyöräprojeteja ei saa unohtaa...Ja eikun mönkkäreihin kapulakaasuja tekemään siinä välillä.

Espoossa hiljakkoin pidetty junnucrossikisa innoitti kerhossa ajattelemaan nuorisocrossia laajemmin. Tässä hiukan lyhennetty kisan käsiohjelman teksti, olkoon sen kummankin puolelle asettuvana kannanottona Papan ja Jukan keskusteluun:

Motocross on yksilölaji, jota tiimi harrastaa; juniorimotocross on yksilölaji, jota perhe harrastaa. Nyt Espoon Moottorikerhon vanhalla radalla käytävä kilpailu on osa junioricrossin järjestäytynyttä, tuotteistettua kilpailumuotoa, jolla on nykyaikaiset kilpaurheilun päämäärät. Kunkin tiimin nykyaikaisesta kilpaurheilusta saama päähyöty on kuitenkin vanhanaikainen: perhe tai yhteisö työskentelee ja viettää aikaa yhdessä.

Kun jo juniorivuosistaan varttuneet harrastajat muistelevat junioriaikojaan, ei sijoituksista ja menestyksestä juuri puhuta. Kilpailujen tärkein osa on ollut lapsuus- ja nuoruusvuosien yhteinen ponnistelu perheen ja kavereiden kanssa, päämäärän saavuttamisella ei lopultakaan ole ollut niin suurta väliä. Osallistuminen on voitto, sijoitus sivuseikka. Aineettomia palkintoja on saatu koko ajan, vaikkei podiumille olisi koskaan päästykään.

Nuorison liikuntaharrastuksen ytimessä on tiimityöstä huolimatta nuori itse. Häneen kohdistuu joko tarkoituksellisia tai tahattomia, ääneen sanomattomia menestyspaineita. Laji vaatii paljon sekä taloudellisia että ajankäytöllisiä panostuksia koko ympäröivältä yhteisöltä. Taustayhteisö ei voi ajatella, että panostukset olisivat investointeja mihinkään muuhun kuin siihen, mikä on juuri nyt meneillään. Nuorimmilla saattaa lajikin vielä vaihtua moneen kertaan ja on toivottavaa, että hänen polkuaan maailmanmestariksi ei kivettäisi paineilla ja tuskalla. Elämää on motocrossin ulkopuolellakin, joskaan ei tietysti niin hienoa.

EMK:n nykyinen, ns. vanha rata on viimeisillä kierroksillaan kilpailukäytössä ja uusi rata puolestaan ensimmäisellä ympäristölupakierroksella. Kerho on 45

Tuli melkein tippa silmään...\"orastavaa vanhuuttaan eläviä ihmisiä\". Siis jos minä haluaisin pettää omaa itseäni määrittelisin tilanteeni: Olen orastavaa vanhuutta elävä entinen nuori. Piruvieköön, kun minusta paljon selvempää sanoa, olen Pappa. Mutta kun tämä juttu on saanut paljon syvällisemmän merkityksen, kuin mihin mopon apupyörät hitsataan, niin ... olkoon ja tulkoon 65cc \"vauvasarja\"...voi olla ihan hyvä, jotta ne vauvat sitten sanoo 28v.iskilleen B-pönttölokissa: Älä stressaa... dont worry be happy :)

pappa. minkä takia sun pitää tolleen törkeästi sanoa? vauvasarja. jos joku ei pysy crossilla pystyssä niin pitää siinä joku apu juttu olla että se pystyy ajamaan. ei kukaan siinä vierellä rupea juoksemaan

Tämä juttu vaatii kai jo vähän liikaa jopa täältä \"pappa-osastolta\". Olikohan edellä kysymys samasta asiasta: kun isä toi poikaa jääkiekkojunnujen harkkoihin, ja jätti sitten sinne ja meni lähipubiin kaljalle. Kun harkat oli loppu, ja itkevä poika vastassa, sai koko halli kuulla: \"Ettekö valmentajat laittaneet sille edes luistimia jalkaan?\" (ja perään tietysti paljon niitä suomalaisia sivistyssanoja) Jotta hyvinvointiyhteiskuntaa!!! :( Pappa

Nyt kun tämä 65-luokka rupeaa pikkuhiljaa toimimimaan,niin tarvitaan avoimuutta siskot ja veljet.menee 5-10v että \"tulos\" rupeaa näkymään.

Näköjään on on tullut annettua ihan asiallista kommenttia Juhannuksesta huolimatta...Kaikille pisteet jotka eivät ole hukkuneet eivätkä polttannet saunaa(edes naapurin).Suoraan SUOMEKSI asioihin sanominen ei ilmeisesti miellytä kaikkia, mutta ne jotka minut oikeasti tuntevat tietävät että täältä tulee tulee ihan järkevää tekstiä.(Pappa tuntee)

opettakaa se juniori ensin ajamaan polkupyörää,ja sitten siirrytään näihin moottoriajoneuvoihin. ja jo alko jälkikasvuakin kiinnostaa

Meidän poika on 2,5v + rapiat.Ajaa polkupyörällä,mönkijällä,autolla ja traktorilla mielellään.Apupyöräprojekti ei ole edennyt. Ja johtuu hyvin pitkälle siitä, kun iskä en niitä saanut tehtyä.
Mutta niinhän se on aina ollutkin että se joka osaa ajaa crossia oppii ajamaan mikroautoa kahdessa tunnissa.Ja se joka osaa ajaa mikroautoa oppii ajamaan crossia ehkä kahdessa kuukaudessa tai sitten kahdessa vuodessa.

kyllä se sit sen oppii ilman apupyöriäkin