Äänen ja ajoaikojen yhteys

Kirjoittaja: Harri VanhalaTuli pari kyselyä siitä, miten pyörien äänet ja ratojen ajoajat riippuvat toisistaan. Koska asialla tuntuu olevan kiinnostavuutta, kerrotaan julkisesti kyseinen riippuvuus.
Tämä riippuvuus tuskin on nyt arkea radoilla, mutta pian alkaa olla. Ehkä ainakin joku ymmärtää myös, miksi tätä kyllästymiseen asti tuodaan esille ENNEN kuin ratojen on pakko hakea ympäristöluvat.

Tämä on nyt tylsää tarinaa eikä siihen tarvitse reagoida, ellei keskusteluun ole oikeaa asiaa. Nämä eivät ole minun keksintöäni, vaan vain kuvaan sitä tapaa, jolla ratojen lupia käsitellään tai ainakin pitäisi käsitellä. Tarina perustuu matematiikkaan, mutta pidän sen tästä irti. Matematiikkaa tuntevat haistavat heti Briggsin logaritmin karvaan tuoksun.

On olemassa muutama malli, joiden perusteella kokonaismeluannos lasketaan (mm. pohjoismainen moottoriratamelumalli). Malleissa on poikkeamia, muttei kovin merkittäviä. Kun luvan myöntämisessä on mitatuilla desibeliluvuilla suuri merkitys, on pitkän päälle viisasta kerätä mitattua tietoa radalla, katsomossa ja radan ympäristössä. Ympäristötarkastajat eivät mittaa ratamelua radalla tai katsomossa, vaan radan ympärillä.

Ympäristölupaa annettaessa tarkastellaan kahta ääniasiaa. Toinen on melun maksimitaso, jota ei saa ylittää kuin erikoistapauksissa. Käytännössä kilpailuilmoitusta kunnalle tehtäessä saadaan "moraalinen" ylityslupa. Sarjacrosseihin sitä tuskin saisi, vaikka anoisi. Tätä rajaa ei saa ylittää lainkaan eli sille ei ole olemassa mitään kokonaisannosta. Tämä on pääsyy pitää äänekkäin kalusto hiljaisena eikä yleensä ole kriittinen asia. Jos raja ylitetään usein, menee rata kiinni. Ja pysyy. Jos yksittäinen pyörä kuuluu radalta usean kilometrin päähän, on ongelmia tiedossa joko radalle tai pyörän omistajalle.

Tärkeämpi on kasaantuva meluannos. Mitataan, paljonko melua vaikkapa viikon aikana kertyy. Voidaan ajatella, että radan ympärillä olisi iso laatikko, johon melu kasaantuu. Kun laatikko on täynnä, on ajot siltä viikolta tai kuukaudelta ajettu. Jos melutaan kovasti, täyttyy laatikko nopeammin. Melua painotetaan eri tavoin riippuen siitä, mihin aikaan vuorokaudesta sitä tuotetaan. Meidän lajeissa tätä ei tarvitse ottaa huomioon, sillä aikaväli 7-22 saa aina yhteneväisen painon. Hienommin termein: mitataan meluekvivalentti aikavälillä 7-22.

Radalle myönnettävälle ajoajalle on toki muitakin perusteita kuin melu. Voidaan haluta rauhoittaa sunnuntaiaamut ja lauantai-illat moottorimelulta, vaikka rata olisi varsin hiljainen. Voidaan haluta rajoittaa liikennettä radan ympärillä aamulla koulujen alkaessa jne. Pääkriteeri on kuitenkin melu.

Lupia myöntävillä viranomaisilla on valtaa, muttei mielivaltaa. Melun osalta voidaan anomuksessa ehdottaa perusteltua ajoaikaa ja viranomaisen on se hyväksyttävä, ellei mielekästä muuta kriteeriä voida osoittaa (esim. kirkonmenot ym.).

Tällaiset määräykset tuntuvat ihme nipottamiselta, mutta ne myös turvaavat harrastajia. Kuten Espoon edesmennyt ympäristötoimiston johtajatar sanoi: "Jos teette asiat lain mukaisesti ja perustellusti, minun on pakko myöntää hakemuksenne mukainen lupa halusin tai en". Kaikessa mallintamisessa ja mittauksessa on kuitenkin tulkintoja, joten hyvä yhteistyö ympäristötoimistojen kanssa kannattaa aina.

***********
Paljonko sitten melu vaikuttaa ajoaikoihin (tarkastellaan vain melua, ei kirkonmenoja tai kouluaikoja) ja miksi ne tyypit aina jaksaa samasta asiasta jauhaa?

Melumalleista (joita lupaa käsiteltäessä käytetään) voi laskea seuraavaa:

Jos radan melutasoa saadaan vaimennettua 1 dB, voidaan ajoaikoja kasvattaa 26%. Harjaantunut korva erottaa tämän eron, harjaantunut ei. Hukkuu helposti normaaliin mittausvirheeseen ja silti tulee jo 26% lisäaikaa.

Jos radan melutasoa saadaan vaimennettua 2 dB, voidaan ajoaikoja kasvattaa 58%.
Tämän eron kuulee jo selvästi.

Jos radan melutasoa saadaan vaimennettua 3 dB, voidaan ajoaikoja kasvattaa 100% eli tuplata lähtötasosta.
Tämä on kaksitahtisessa kuivan ja märän vaimenninvillan ero. Sama ero syntyy myös, jos on yksi pyörä ja sitten tulee toinen samanlainen lisäksi.

Jos radan melutasoa saadaan vaimennettua 4 dB, voidaan ajoaikoja kasvattaa 2,5-kertaiseksi.
Tämän verran MX-pyörien melutaso NOUSI, kun FIM alkoi kiinnittää huomiota ympäristöasioihin ja teki uudet äänimittaussäännöt. Toivottavasti innostus siellä laantuu pian, että saadaan radat pidettyä auki edes hetken. Nelarin palaneen villapatruunan uusiminen voisi merkitä jotain tällaista.

Jos radan melutasoa saadaan vaimennettua 5 dB, voidaan ajoaikoja kasvattaa 3,2-kertaiseksi.
Tämä on suurin piirtein nykysääntöjen mukaisen motocross- ja enduropyörän välillä samaa kyytiä mentäessä.

On selvää, että ajoaikojen kasvattaminen 3-kertaiseksi on hullu toive, kun vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken. Tarkoitus on kuitenkin kertoa, miten pienillä äänenvaimennusparannuksilla saadaan suuret edut, JOS lajin sisällä kyettäisiin hyväksymään asian merkitys. Ensi vuoden sääntöjen mukaisilla enduropyörillä voisi melujen puolesta ajaa tavanomaisesti sijoitetulla radalla ikuisesti.

Tämä toimii myös toisinpäin.
Jos radalle on myönnetty ympäristölupa tietyin kriteerein ja melutaso nouseekin 2 dB, pitää ajoaika lyhentää alle puoleen luvan mukaisesta. 3 dB:n poikkeama leikkaakin ajan sitten puoleen.

Kun olin Hausjärven ympäristötarkastajan kanssa mittaamassa Riihimäen radan ympäristöä, hän piti tiukkaa kuria mökkiläisille, jotka edes kuiskaamalla yrittivät keskustella mittauksen aikana. Mittaus tehtiin niin hyvin kuin sen vain voi tehdä. Muistaakseni meluannos oli runsaan puolella ja radan olisi kai voinut sulkeakin, mutta kerhon aktiiviset toimet (radan pieni muuttaminen, melukurin parantaminen) kohensivat tilannetta radikaalisti eikä minun tietääkseni toiminta radalla pahasti haittaantunut. Mökkiläisten valitukset jatkuivat, mutta kun radan toiminta oli määräysten mukaista, niin ei sitä voitu eikä uskoakseni edes haluttu kieltää.

Niinpä meluasiat kuuluvat kaikille rataa käyttäville, eivät vain pyörän omistajalle. Omasta puolestani on aivan yhdentekevää, miten missäkin päin maata asioita hoidetaan ja paljonko melua mihinkin kuntaan mahtuu. Esitetyillä perusteilla näitä asioita kuitenkin arvioidaan.

***************
Tätä ei pidä ottaa tosissaan:
Jos maailma tulisi todella tietoiseksi ympäristömelusta, niin pianhan tulisi varmaan päästökauppa mukaan. Hiljaiset pyörät voisivat myydä ajoaikaa äänekkäille. Fortumin johto saisi tietysti ilmaiseksi erityisen meluamisoikeuden. Ratojen lähellä olisi meluannosmittari ja kun viikon meluannos olisi täynnä, menisi rata kiinni siltä viikolta.